Kulutusjoustoon osallistuminen ja huipputehon vähentäminen

Sähkön ja lämmön kulutusjoustolla tarkoitetaan energiankulutuksen siirtoa pois niiltä tunneilta, jolloin kulutus on verkossa suurimmillaan ja energianhinta kalleimmillaan. Näin hetkellinen tehontarve alenee ja kulutushuippuja saadaan pienennettyä. Hetkellistä huipputehoa voidaan käyttää hinnoitteluperusteena, joten jousto voi pienentää sähkö- tai kaukolämpölaskua.

Vaikka kuluttaja ei hyötyisikään joustosta heti rahallisesti, jousto auttaa usein vähentämään päästöjä ja voi pitkällä aikavälillä johtaa jopa keskimääräisten hintojen laskuun. Jouston ansiosta energiayhtiö voi usein välttää kalliiden ja mahdollisesti myös ympäristön kannalta haitallisempien energialähteiden käyttöä. Jouston tarve kasvaa, kun sään mukaan vaihtelevien sähköntuotantomuotojen, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, osuus energiajärjestelmässä kasvaa.

Jos kerrostalossa on käytössä useita lämmitysmuotoja tai lämpöä varastoidaan, sähkön tuntihintojen vaihtelu tuo paljon mahdollisuuksia kulutusjoustoon. Kalliiden tuntien aikana voidaan käyttää lämmitysmuotoa, joka kuluttaa vain vähän sähköä, tai jopa lyhytaikaisesti alentaa lämmitysveden lämpötilaa. Halpojen tuntien aikana vaihtoehtona on sähkön varastointi lämpönä. Jos kohteessa on vesivaraaja, sitä voidaan lämmittää edullisten sähkön tuntihintojen aikana ja vastaavasti katkaista lämmitys kalliiden tuntien aikana.

Lyhytkestoinenkin jousto kalleimpien tuntihintojen aikana voi tuoda rahallisia säästöjä. Kulutushuippuja voidaan tasata myös hyödyntämällä vuorotteluohjausta tai muita säätöjä. Rivitalossa vuorotteluohjauksella voidaan ohjata saunomisen ajaksi kiukaan tehoa vastaava määrä pois sähkölämmityksestä. Vuorotteluohjauksen ensisijainen tavoite on rajoittaa sähkötehoa niin, ettei pääsulakkeen kokoa jouduta kasvattamaan. Samalla vältetään kuitenkin myös ylimääräistä lämmitystä ja sähkötehon tarve säilyy tasaisena.

Kaukolämmön huipputehon leikkaus perustuu oletukseen, että pienet sisälämpötilan muutokset eivät juurikaan heikennä asumismukavuutta. Normaalilämpötilassa olevan rakennuksen kylmeneminen lämmön katkettua voi kestää jopa kymmeniä tunteja, ja huipputehon leikkaamiseksi riittää, että lämmitystä rajoitetaan. Jousto edellyttää, että rakennuksen talotekniikka soveltuu säätämiseen.

Uudet rakennukset ovat keskimäärin vanhoja energiatehokkaampia, jolloin ne myös kestävät pidempiä jaksoja lämmityksen rajoittamista. Tähän tosin vaikuttaa myös rakenteiden kyky varastoida lämpöä. Yksinkertainen tapa on rajoittaa lämmitystehoa lämmönvaihtimella, jolloin ongelmaksi voi muodostua lämmön tasainen jakautuminen rakennuksessa.

Toinen tapa on vaihtaa patteritermostaatit etäohjattaviin malleihin, jolloin lämpötilaa voi säädellä tilakohtaisesti. Myös ilmanvaihto kannattaa kytkeä lämmityksen ohjaukseen, jotta lämmintä sisäilmaa ei rajoituksen aikana puhalleta ulos tarpeettoman paljon. Lämmönkäytön ohjaukseen on olemassa tekoälyyn perustuvia oppivia järjestelmiä, joiden asennus ei edellytä suuria muutostöitä, vaan ne voidaan ottaa käyttöön helposti rakennuksen normaalin käytön aikana.

Toistaiseksi kaukolämmön tehohuippuja pystytään tasoittamaan ainoastaan rakennuskohtaisesti eikä koko kaukolämpöverkon tasolla. Energiantuotantolaitoksen kannalta tämä saattaa hetkittäin johtaa jopa huippukulutuksen lisääntymiseen. Kaukolämpöyhtiön tariffista riippuu, minkä verran kuluttaja hyötyy joustosta. Usein tehon rajoittaminen kuitenkin tuo kustannushyötyä. Toiminnan kehittäminen kaikkia osapuolia parhaiten hyödyttäväksi edellyttääkin alalta yhteistyötä ja avoimuutta. Datan avoimuus mahdollistaa myös uusien palvelumallien kehittämisen jatkossa.