Siirry sisältöön

Vedenkulutus taloyhtiössä

Vuonna 2020 tehdyn selvityksen*) mukaan kerros- ja rivitaloissa vedenkulutus henkilöä kohti on keskimäärin 120 litraa/henkilö vuorokaudessa. Tieto perustuu vuoden 2019 mittaustietoihin.

Talouksissa, joissa vedestä laskustettiin kulutuksen mukaan, kulutus oli 119 litraa/henkilö vuorokaudessa. Talouksissa, joissa vesimaksu ei perustunut huoneistokohtaisesti mitattuun kulutukseen, veden kulutus oli 129 litraa/henkilö vuorokaudessa. Käytetystä vedestä keskimäärin 65 prosenttia oli kylmää ja 35 prosenttia lämmintä vettä.

Taulukko 1. Vedenkulutus ja sen jakautuminen eri käyttökohteisiin seurantatalouksissa ja vedenkäyttökyselyyn vastanneilla vuonna 2020.

Seurantataloudet (n=28)
Osuus veden kulutuksesta
Kyselyyn vastanneet (n=1732)
Osuus veden kulutuksesta
WC
16,5 litraa
19 %
11 litraa
10 %
Hygienian hoito
36,7 litraa
43 %
47,2 litraa
43 %
Pyykinpesu
14,6 litraa17 %
11,5 litraa
11 %
Keittiö
16,8 litraa19 %
17,8 litraa
16 %
Muu kulutus
1,4 litraa2 %
21,4 litraa
20 %
Yhteensä
86,0 litraa100 %
109,8 litraa
100 %

Seurantatalouksien ”Muu kulutus” kuvastaa enemmän muun muassa siivoukseen kuluvaa vettä. Kyselytutkimukseen vastaajista 80 prosenttia oli omakotiasukkaita, mikä selittää muun vedenkulutuksen suurempaa osuutta. Seurantatutkimus toteutettiin kevättalvella, jolloin muu kulutus (esimerkiksi pihan kastelu tai auton pesu) on vähäistä. Seurantatutkimuksessa taloyhtiöasukkaiden määrä oli noin kolmannes.
Kuva. Vedenkäytön jakautuminen: peseytymiseen kuluu 45 %, keittiössä 17,5 %, WC:ssä 15 % ja pyykinpesussa 15 % vedestä. Lisäksi muuta vedenkulutusta on noin 7,5 %. Lähde: Kestävä veden käyttö – vedenkäyttöselvitys. Työtehoseura.
Vedenkulutus vaihtelee hyvin paljon kotitalouksien välillä. Toiset pärjäävät hieman vajaalla 50 litralla vuorokaudessa, kun taas joillakin vettä kuluu vuorokauden mittaan lähemmäs kolmesataa litraa tai ylikin. Vedenkäyttökyselyyn vastanneista kolmella neljäsosalla, eli ääripäät pois lukien, kulutus vaihteli välillä 50–150 litraa/henkilö vuorokaudessa.

Taulukko 2. Vedenkulutuksen määrän jakautuminen kyselytutkimukseen osallistuneissa kotitalouksissa (n=1 750).
Litraa henkilöä kohti vuorokaudessa
%
alle 50 l/hlö/vrk
7
50 – 99 l/hlö/vrk
41,8
100 – 149 l/hlö/vrk
34,7
150 – 199 l/hlö/vrk
11
200 – 299 l/hlö/vrk
4
300 l/hlö/vrk tai enemmän
1,5

*) Tiedot perustuvat Motivan koordinoimaan Kestävä vedenkäyttö -hankkeeseen. Kotitalouksien vedenkäyttöä selvitettiin mittaustiedolla, vedenkäyttökyselyllä sekä vedenkäytön seurannalla. Kestävä veden käyttö -selvitys 2020

Huoneistokohtainen vedenmittaus

Huoneistokohtainen vedenkulutuksen mittaus pienentää kulutusta ja laskutus on tasapuolista, kun asukkaat maksavat vedenkäytöstä todellisen kulutuksen mukaan. Etäluettavat käyttöveden kulutusmittarit on asennettava kaikkiin uusiin ja putkiremontoitaviin taloyhtiöihin.


Huoneistokohtaisella vedenmittauksella voidaan saavuttaa säästöjä vedenkulutuksessa, kun asukkaat maksavat käyttämästään vedestä kulutuksen mukaisesti. Kun kulutuksesta maksaa suoraan itse, kiinnitetään usein enemmän huomiota kustannusten pienentämiseen. Lisäksi vedenkulutuksen laskutus on tasapuolisempaa kaikille.

Jos taloyhtiössä ei vielä ole huoneistokohtaisia vesimittareita, edellyttää huoneistokohtaisen laskuttamisen käyttöönotto ensin vesimittareiden hankintaa ja lisäksi laskutuksen järjestämistä.

Marraskuussa 2020 voimaan astuneen lainsäädäntöuudistuksen myötä taloyhtiön vesivastikkeen on perustuttava huoneistokohtaisista vesimittareista saatuun mittaustietoon niissä taloyhtiöissä, joissa huoneistokohtaiset vesimittarit asennetaan hankkeissa, joille on haettu rakennuslupaa lain voimaanastumisen jälkeen.

Lisää aiheesta:


Vesimaksut

Taloyhtiössä vesimaksua peritään yhtiöjärjestyksessä määritetyllä tavalla. Vesimaksun perusteena voivat olla esimerkiksi kokonaisvesimaksu, lämminvesimaksu tai kylmävesimaksu.

Laskutus voi perustua myös huoneistokohtaiseen veden kulutuksen mittaukseen. Taloyhtiöissä, joissa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu 23.11.2020 jälkeen haetun rakennusluvan perusteella, vesimaksu laskutetaan aina huoneistokohtaisen mittauksen perusteella.

Vesilaitteiden korjauksesta aiheutuvia kustannuksia ei kateta vesimaksulla vaan hoitovastikkeella.

Lämpimän veden osuus näkyväksi

Taloyhtiöissä on tärkeää muistaa, että energia- ja vesikustannukset maksetaan aina viime kädessä jokaisen asukkaan omasta rahapussista huolimatta vesimaksu perimisen tavasta.

Vesimaksujen määrittämisessä on otettava huomioon sekä kylmän että lämpimän veden kustannukset. Jos taloyhtiössä on käytössä huoneistokohtainen vedenmittaus, jonka perusteella vedenkäytöstä laskutetaan, on kylmälle ja lämpimälle vedelle määritettävä yksikköhinnat yhtä vesikuutiometriä kohden (€/m3). Huoneistokohtaisen vedenmittauksen kohdalla on tärkeää määrittää läpinäkyvin perustein sekä kylmän että lämpimän veden yksikköhinnat.

Kokonaisvesimaksuun sisältyvät kaikki huoneistossa käytetyn veden välittömästi kulutuksesta aiheutuvat kustannukset:
  • kylmävesi (eli raakavesi)
  • veden lämmittämisestä aiheutuvat kustannukset
  • jätevesi



Vesilaitos laskuttaa taloyhtiöltä vesilaskussa raakaveden vesimaksun, jätevesimaksun ja mahdolliset perus- ja hulevesimaksut, joista muodostuvat kylmän veden kustannukset taloyhtiölle. Raakavedestä laskutetaan kulutuksen mukaan eli päävesimittarin mittaustietojen mukaisesti. Samoin jätevesimaksua peritään kulutetun raakaveden mukaan.

Perusmaksun osuus on 0–15 prosenttia taloyhtiön koko vesi- ja jätevesilaskusta, eli kaikki vesilaitokset eivät peri perusmaksua. Perus- ja hulevesimaksu eivät määräydy kulutuksen mukaan, vaan ne ovat käytännössä kiinteät perustuen esimerkiksi rakennuksen kokoon. Tämän vuoksi näitä ei suositella otettavaksi mukaan vesikustannusten jaottelua laskettaessa. Raaka- ja jäteveden kustannukset (€/m3) saadaan suoraan paikallisen vesilaitoksen hinnastoista tai viimeisimmästä vesilaskusta.


Veden käyttämisen lisäksi kustannuksia syntyy käyttöveden lämmittämisestä. Tämä kustannus ei näy vesilaitoksen lähettämistä laskuista, vaan ne on laskettava erikseen itse.

Lämmityskustannusten laskentaa varten tarvitaan seuraavat tiedot:
  • raaka- ja jäteveden hinnat,
  • yhden vesikuutiometrin lämmittämiseen tarvittavan energian määrä ja lämmitysenergian hinta, sekä
  • lämpimän veden kulutus (m3).
Tieto lämpimän veden kulutuksesta voi perustua huoneistokohtaiseen vedenmittaukseen tai oletukseen, että noin 40 prosenttia kokonaisvedenkulutuksesta on lämmintä vettä. Yhden vesikuution lämmittämiseen 5 °C:sta 55 °C:een tarvitaan energiaa keskimäärin 58 kWh/vesi-m3 ilman lämpimän käyttövesijärjestelmän häviöitä.

Eri lämmitysmuodoilla voidaan käyttää seuraavia arvioita yhden lämminvesikuutiometrin lämmittämisessä:
  • kaukolämpö tai sähkökattila 58 kWh/vesi-m3,
  • öljy 7 öljy-litraa/vesi-m3 (oletushyötysuhde 80 %),
  • pelletti 16 pelletti-kg/vesi-m3 (oletushyötysuhde 80 %),
  • maalämpöpumppu 23 kWh/vesi-m3 (oletuslämpökerroin 2,5),
  • maakaasu 6 maakaasu-m3/vesi-m3 (oletushyötysuhde 90 %).



Kuva. Vesimaksun laskentakaavat.

Laskennan kulku:
  1. Ensin lasketaan kylmän (60 %) ja lämpimän veden (40 %) osuudet kokonaisvedenkulutuksesta (4 243 m3/v).
  2. Lasketaan kylmän veden yksikköhinta seuraavast: raakaveden hinta (1,5 €/m3) + jäteveden hinta (1,9 €/m3). 
  3. Lämpimän veden yksikkökustannuksessa otetaan huomioon vesikuutiometrin lämmittämisestä aiheutuva lämmityskustannus. Yhden vesikuutiometrin lämmittämiseen käytetään 58 kWh/vesi-m3 ja kaukolämmön hinta on 70 €/MWh.
  4. Kokonaisvesikustannukset lasketaan seuraavasti: kylmän veden hinta x kylmän veden kulutus + lämpimän veden hinta x lämpimän veden kulutus.
  5. Kokonaisvesimaksu asukasta kohden lasketaan kokonaisvesikustannusten ja asukasmäärän (75 hlö) avulla. Laskentakaavassa kertoimella 12 muutetaan vuosikustannukset kuukausikustannuksiksi.



Vesikalusteiden kunto ja vesivuodot

Taloyhtiössä on tärkeää huolehtia siitä, että vesihanat ja WC-istuimet eivät vuoda, ja että käyttövesiputkiston painetaso ja hanojen virtaamat on säädetty oikein. Myös asukkaita on ohjeistettava ilmoittamaan vuotavista ja toimimattomista vesikalusteista.

Vesikalusteiden vaihtaminen remontin yhteydessä on järkevää, sillä uudet hanat ja wc-istuimet kuluttavat jopa puolet vähemmän vettä kuin vanhat vesikalusteet.

Jos vuotavia hanoja ja WC-istuimia ei korjata, lasketaan kirjaimellisesti euroja viemäriin. Vuodoille on ominaista se, että turha kulutus on ympäri vuorokauden jatkuvaa, jos sitä ei korjata. Näin turha kulutus pienestäkin vuodosta voi muodostua pitkällä aikavälillä huomattavan suureksi.

Kylmä vesikään ei ole ilmaista. Jos WC-istuimen annetaan vuotaa solkenaan vuoden ajan, tuhlataan vettä noin 3 000 m3, joka maksaa noin 9 000–10 000 euroa. Samasta syystä kaikki muutkin, esimerkiksi putkistoihin liittyvät vesivuodot, tulee korjata nopeasti.

Vuodot voidaan löytää esimerkiksi:
  • Tuntitason vedenkulutuksen seurannalla.
  • Tekemällä säännöllisesti huoltokartoitus hanoista ja WC-istuimista.
  • WC-istuimen vuodon voi havaita laittamalla vessapaperinpalan pöntön sisäpuolen takaseinämälle ja katsomalla, kastuuko se.
On tärkeää, että kaikista vesivuodoista ilmoitetaan heti taloyhtiön edustajalle ja asukkaita myös ohjeistetaan tästä.



Sivua päivitetty viimeksi 17.1.2023