Työsuhdeauto luetaan verotuksessa luontoiseduksi, joten sitä verotetaan kuten palkkatuloa. Käytännössä siis työsuhdeautoetua verotetaan, kuten muutakin ansiotuloa.

Työsuhdeauton verotus riippuu siitä, onko kyseessä niin sanottu vapaa autoetu vai käyttöetu. Käyttöedun autoissa työntekijä maksaa ainakin auton käyttövoimakustannukset itse, mutta työnantaja voi maksaa verovapaina matkakustannusten korvauksina ajoja tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Eduskunta on vahvistanut sähköautoille alennetun verotusarvon vuosille 2021–2025. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sähköautojen hankintaa tuetaan, jotta vähäpäästöisenä vaihtoehtona sähköautot olisivat houkuttelevampia vaihtoehtoja. Myös sähköautojen lataamista tuetaan.

Työsuhdeautoa verotetaan verotusarvon mukaisesti. Auton verotusarvo määräytyy lähtökohtaisesti auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden ja uushankintahinnan perusteella. Verotusarvo muodostuu tuloverolain nojalla siten, että autoetu arvostetaan käypään arvoon.

Verohallinto määrää luontoisetupäätöksessä vuosittain autoedun käypien arvojen laskentaperusteet. Verohallinto päivittää arviota käyttökustannuksista vuosittain kustannuskehityksen perusteella. Etujen raha-arvot määritellään 90 prosentiksi keskimääräisistä käyvistä arvoista.

Autoedun arvo muodostuu näin ollen:

• auton perusarvosta eli auton hankintahinnasta laskettavasta prosenttiosuudesta ja
• auton käyttövoimasta pääosin riippuvista käyttökustannuksista (näihin sisältyy myös rengas- sekä huolto- ja korjauskustannukset).

Vapaan autoedun ja käyttöedun verotusarvon laskennassa oletetaan, että palkansaaja ajaa vuosittain 18 000 kilometriä yksityisajoa. Jos työntekijällä on vähemmän omaa ajoa, hän voi oikaista verotusarvon esimerkiksi ajopäiväkirjan perusteella. Autoedun arvoa voidaan korottaa palkansaajan verotusta toimitettaessa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää 18 000 kilometriä.

Sähköautoista ja käyttövoimakustannuksista annettavat vähennykset

Täyssähköautojen verotusarvosta vähennetään 170 euroa kuukaudessa, jos auto on ensirekisteröity Suomeen vuonna 2020 tai sen jälkeen. Tämä etuus on voimassa vuoden 2025 loppuun asti.

Lisäksi autot, joiden päästöt ovat 1–100 g/km, ovat vuoden 2022 alusta saaneet verotusarvostaan vähennyksen, jonka suuruus on 85 euroa kuukaudessa. Alennettu verotusarvo koskee vuonna 2021 tai sen jälkeen ensirekisteröityjä autoja ja se on voimassa vuoden 2025 loppuun asti.

Lisäksi vapaan autoedun käyttövoimakustannusten osuudesta tehdään täyssähköautoilla vähennys, jonka suuruus on 120 euroa kuukaudessa, sillä sähköauton käyttövoimakustannukset ovat huomattavasti bensiini- ja dieselautoja edullisemmat. Vapaan edun ladattavien hybridien käyttövoimakustannusten osuudesta tehdään vastaava vähennys, jonka suuruus on 60 euroa kuukaudessa.

Verotusarvoon vaikuttavat eniten auton uushankintahinta ja vapaassa autoedussa myös käyttövoimakustannukset.

Auton lisävarusteiden hankintahinnat lisätään auton uushankintahintaan ja sitä kautta verotusarvoon siltä osin kuin niiden yhteenlaskettu arvo ylittää 850 euroa. Lisävarusteiden valinnalla voi vaikuttaa siihen, mahtuuko auto hintarajan alle.

Tavanomaisia talvirenkaita ei lasketa lisävarusteiksi, sillä ne sisällytetään käyttökustannuksiin. Ladattavien autojen kotilatauslaitteet puolestaan hyväksytään auton lisävarusteeksi. Myös lisävarusteiden asennuskustannukset otetaan huomioon osana varusteiden hankintahintaa.

Autopolitiikoissa usein olevien sallittujen lisävarusteiden hinta- ja kustannusrajojen osalta on hyvä tarkastella muutostarpeita. Useat sähköautot ovat jo perusvarusteiltaan kattavia tai lisävarusteita ei ole edes saatavilla. Lisävarusterajausten poistamista tai rajojen uudistamista voi harkita sähköiseen liikkumiseen siirryttäessä.

Työnantajalle sähköauton kustannukset muodostuvat pääoma- ja käyttökustannuksista. Perusarvo vastaa lähinnä auton pääomakustannuksia. Perusarvossa on mukana poisto, korko, vakuutusmaksut ja ajoneuvovero. Vapaan autoedun tapauksessa työnantaja vastaa myös käyttövoimakustannuksista.

Ladattavien autojen leasing- tai hankintakustannukset ovat toistaiseksi vastaavankokoista polttomoottoriautoa suuremmat, mutta käyttövoimakustannukset vastaavasti merkittävästi edullisemmat.

Paljon ajaville työntekijöille täyssähköauto tulee edullisimmaksi vaihtoehdoksi myös työnantajan kannalta, vaikka auton kustannuksiin ei kohdistukaan työnantajaa koskevia kannusteita. Käyttökulujen merkitys kasvaa, mikäli työsuhdeautoa käytetään työn vaatimaan liikkumiseen ja ajomäärät ovat suuria.

Työsuhdeauton valinta riippuu työnantajan asettamista rajoituksista ja siitä sovitaan yleensä työsopimuksessa. Usein työntekijä voi valita auton vapaasti työnantajan ilmoittaman hinta- ja päästörajan sisällä. Monilla organisaatioilla työsuhdeautopolitiikassa määritetään autojen ominaisuuksia.

Sähköiseen liikkumiseen siirryttäessä voi työnantajalla olla korotuspaineita hintarajoihin, sillä täyssähköautot ovat vielä lähtöhinnaltaan polttomoottoriautoja kalliimpia. Mikäli yrityksessä on käytössä vapaa autoetu, verotusarvoihin voimassa olevat tuet vähäpäästöisille autoille riittävät useimmiten mahdollistamaan sähköautoihin siirtymisen.

Sähköauton kokonaiskustannukset voivat korkeammasta hankintahinnastaan huolimatta olla polttomoottoriautoja edullisemmat, eikä autojen hintarajojen muutokselle ole välttämättä tarvetta. Kokonaiskustannus sisältää arvioidun auton kuukausikulun sisältäen rahoituksen, auton huollon ja teknisen ylläpidon, vakuutuksen, ajoneuvo- ja käyttövoimaveron sekä käyttövoimakustannukset (polttoaineet ja/tai lataamissähkö).

Auton valintatilanne riippuu myös siitä, onko työsuhdeauto työntekijälle osana palkkaa vai palkan lisänä annettava etuus. Jos työsuhdeauto on osa kokonaispalkkaa, palkansaajan on perusteltua valita verotusarvoltaan suhteellisen edullinen auto, jotta autoetuus ei söisi kohtuuttomasti rahapalkkaa. Jos sen sijaan autoetuus maksetaan rahapalkan lisänä, työntekijä voi vapaammin valita työsuhdeautonsa.