1959 valmistunut sähkölämmitteinen talo Vantaalla 

Taulukko avautuu suurempana uuteen ikkunaan klikkaamalla.

• Ilmalämpöpumppu on kohteessa kustannustehokas hankinta ja se on esitetty ensimmäisenä uutena toimenpiteenä. Laskennallisesti ilmalämpöpumppu pienentää kohteen sähkönkulutusta 1900 kWh. Toteutuva säästö riippuu merkittävästi siitä, kuinka hyvin ilmalämpöpumpun tuottama lämpö pääsee leviämään tiloissa. Kohteessa ilmalämpöpumpun säästövaikutusta pienentää kylmä kuistitila, jonka kautta kulkee portaat yläkertaan. Yhdellä ilmalämpöpumpulla ei siksi voida lämmittää ylä- ja alakertaa. Kohteeseen voisikin harkita jopa kahden ilmalämpöpumpun hankkimista, toinen ylä- ja toinen alakertaan.
• Aurinkosähköjärjestelmä soveltuu kohteeseen hyvin uusitun katon, eteläsuuntaisen lappeen ja sähkölämmityksen vuoksi. Varovaisesti arvioiden aurinkosähköjärjestelmä voisi tuottaa sähköä noin 850 kWh asennettua aurinkosähköjärjestelmän kilowattia kohti (850 kWh/kWp). Näin ollen esimerkiksi 5 kWp aurinkosähköjärjestelmä voisi tuottaa vuodessa noin 4300 kWh, josta pääosa pienentäisi sähkönkulutusta ja kohtuullinen osa myytäisi sähköverkkoon. Tuotetun sähkön omakäyttöosuuden ja investoinnin kannattavuuden arviointi vaatii sähkönkulutus- ja tuottotietojen, sekä hankintahinnan selvittämistä. Kannattavuuden arviointiin vaikuttaa erityisesti sähkön hintakehityksen ennustamisen vaikeus.
• Käyttövesivaraajan uusiminen uuteen paremmin eristettyyn varaajaan. Varaajan uusiminen nykyaikaiseen ja paremmin lämmöneristettyyn laitteeseen voisi säästää laskennallisesti noin 340 kWh vuodessa. Käyttövesivaraajista löytyy myös älykkäitä malleja, joissa energiatehokkuutta ja lämpimän käyttöveden riittävyyttä parannetaan automatiikalla, joka oppii talouden lämpimän käyttöveden kulutusprofiilin ja optimoi lämmitystä sen perusteella. Jos varaaja uusittaisiin niin sanotuksi aurinkovaraajaksi, siihen voitaisiin yhdistää aurinkolämpökeräimet, jotka pienentäisivät sähkönkulutusta arviolta reilut 1000 kWh. Samalla jo hankitun aurinkosähköjärjestelmän omakäyttöosuus kuitenkin hieman heikkenisi. Aurinkolämpökeräinten taloudellinen kannattavuus vaikuttaa melko heikolta, mutta riippuu voimakkaasti sähkön hinnan kehityksestä.
• Ikkunoiden uusimisella U-arvon 0,8 ikkunoiksi ja oven U-arvolla 1,0, energiansäästöä voitaisiin saada yllä esitettyjen toimenpiteiden jälkeen vielä noin 2 300 kWh vuodessa, jos oletetaan, että nykyisten ikkunoiden U-arvo olisi noin 2,1 (on mahdollista, että U-arvo on tätä parempi). Ikkunoiden uusiminen on kustannustehokkainta ajoittaa julkisivuverhoilun uusimisen yhteyteen, mutta se voidaan toteuttaa myös omana projektinaan. Uusimisen taloudellisuus riippuu hyvin merkittävästi sähkön hinnasta, jonka kehitystä on vaikeaa arvioida. Uusiminen voi olla taloudellista esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ikkunoihin olisi vaihtoehtoisesti tehtävä merkittäviä kustannuksia aiheuttavia huoltotoimia.
• Julkisivun lisäeristämisellä julkisivuverhoilun uusimisen yhteydessä voitaisiin saada noin 3200 kWh:n vuotuinen säästö. Lisäeristämisestä myös purueristeisen rintamamiestalon osalta löytyy esimerkkiratkaisuja Rakenteellinen energiatehokkuus korjausrakentamisessa -oppaasta. Rakennuksen ulkopuolinen lisäeristäminen on kustannustehokasta toteuttaa vain julkisivuremontin yhteydessä, jonka ajoitus riippuu julkisivun kunnosta. Kannattavuutta kannattaa arvioida myös riskienhallinnan näkökulmasta, koska pienentyvä energiankulutus suojaa jatkossa korkeilta energian hinnoilta. Rakennuksen ilmanpitävyyden parantamiseen kannattaa kiinnittää huomiota julkisivuremontin yhteydessä vaikkei lisäeristystä toteutettaisi.
• Koneelliseen ilmanvaihtoon siirtymistä voidaan harkita asumisolosuhteiden parantamiseksi. Investointi on melko suuri, sillä se edellyttää tuloilmakanavistojen rakentamista. Koneellisessa ilmanvaihdossa poistuvasta ilmasta saadaan palautettua lämpöä tuloilmaan, mikä pienentää vedon tunnetta ja samalla ilmanvaihto saadaan toimimaan selvästi tehokkaammin niinä vuodenaikoina ja sääolosuhteissa, joissa painovoimainen ilmanvaihto toimii heikosti. Saavutettavaa energiansäästöä on vaikeaa arvioida, koska alkuperäistä ilmanvaihtomäärää painovoimaisella ilmanvaihdolla ei tunneta. Laskennallisesti energiaa säästyisi vuositasolla noin 3 000 kWh, mutta on mahdollista, ettei energiaa lopulta säästy, jos ilmanvaihtomäärä koneelliseen ilmanvaihtoon siirryttäessä kasvaa lämmityskaudella merkittävästi aiempaan tilanteeseen nähden. On myös huomioitava, että ilmanvaihtokone itsessään kuluttaa jonkin verran sähköä.