Lämmöntuottotavat

Asuinkerrostaloissa yleisin lämmöntuottotapa on kaukolämpö ja rivitaloista lähes puolet lämpiää kaukolämmöllä. Kaukolämmöllä lämpiävissä taloissa on useimmiten vesipatterilämmitys, mutta vesikiertoinen lattia- tai kattolämmitys on myös mahdollinen.

Kuinka kaukolämpö toimii?

Taloyhtiö vastaa kaukolämpöjärjestelmän huollon ja kunnossapidon järjestämisestä, mutta tyypillisesti laitteiston toiminnan seuranta on ulkoistettu huoltoyhtiölle. Alajakokeskuksen tekninen käyttöikä on 20–25 vuotta, joten erityisesti käyttöiän lähestyessä kannattaa seurata laitteiston toimintaa ja valmistautua uuden laitteiston asentamiseen.

Kaukolämpökohteissa hyvin toimiva lämmitysverkko pitää kaukolämmön tulo- ja paluuveden jäähtymän hyvällä tasolla. Tämä taas on koko kaukolämpöverkon toiminnan ja energiatehokkuuden kannalta tärkeä asia. Arvioiden mukaan yhden asteen nousu kaukolämmön paluuvedessä korottaa kaukolämpöverkon häviöitä noin 0,5–1,5 prosenttia.

Energiatehokkaan lämmöntuoton ja laitteiston oikean toiminnan kannalta on tärkeää:

• Seurata kaukolämpöveden jäähtymää, lämmitysverkoston veden ja käyttöveden lämpötilan pysymistä asetusarvossaan ja lämmitysverkoston veden painetasoa.
• Varmistaa, että säätö- ja mittalaitteet toimivat oikein.
• Varmistaa, että lämmönsiirtimet ovat lämpöeristettyjä ja eristemateriaali on hyvässä kunnossa.
• Tarkistaa, että lämmitysverkoston ja lämpimän käyttöveden lämmönsiirtimet eivät vuoda.
• Tarkistaa, että kesäsulkuventtiili on suljettuna lämmityskauden ulkopuolella.

Mittauskeskuksen omistaa lämmönmyyjä ja sen toiminta on lämmönmyyjän vastuulla.

Lämpöpumput ovat yleistyneet myös taloyhtiöissä. Lämpöpumppujen huolto kannattaa tilata ulkopuoliselta ammattilaiselta esimerkiksi huoltoyhtiön kautta.

Ilmalämpöpumppu, ILP

Ilmalämpöpumppu ottaa lämmitysenergian ulkoilmasta ja siirtää sen sisäilmaan. Ilmalämpöpumppu ei siis yksinään sovellu koko taloyhtiön lämmitysmuodoksi, mutta voi toimia huoneistokohtaisena tukilämmityksenä tai jäähdytyksenä. Kun lämpöpumppua käytetään jäähdytykseen, tulee huomioida, että tällöin se lisää sähkönkulutusta. Tyypillisesti asukas hankkii ilmalämpöpumpun omakustanteisesti ja vastaa sen huollosta. Ennen hankintaa tulee varmistaa, onko taloyhtiössä ilmalämpöpumpun asentaminen sallittua.

Poistoilmalämpöpumppu, PILP

Poistoilmalämpöpumppu ottaa lämmitysenergian talon poistoilmanvaihdon kanavistosta. Poistoilmalämpöpumppu tarvitsee käyttöönsä siis vähintään poistoilmakanaviston, jolloin talteen otettu lämpö voidaan siirtää käyttöveteen tai vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Jos taloyhtiössä on tuloilmakanavisto, talteen otettua lämmitysenergiaa voidaan hyödyntää tuloilman lämmityksessä. Poistoilmalämpöpumppu ei sovellu ainoaksi lämmitysjärjestelmäksi, mutta se toimii rinnakkaisena lämmitysjärjestelmänä minkä tahansa muun lämmitysjärjestelmän kanssa.

Ilma-vesilämpöpumppu, UVLP

Ilma-vesilämpöpumppu ottaa lämmitysenergian ulkoilmasta ja siirtää sen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Kompressorin avulla voidaan tyypillisesti lämmittää lämmitys- ja käyttövettä +55C:een saakka, mutta lisälämpö on tuotettava sähkövastuksilla. Ilma-vesilämpöpumppu soveltuu paremmin lattialämmitykselle kuin vesikiertoiselle patteriverkostolle. Kovimmilla pakkasilla ilma-vesilämpöpumppu saattaa myös sammuttaa itsensä, joten jokin rinnakkainen lämmitysjärjestelmä tulee olla. Ilma-vesilämpöpumppu toimii myös rinnakkain muun olemassa olevan lämmitysjärjestelmän kanssa.

Maalämpöpumppu, MLP

Maalämpöpumppu ottaa lämmitysenergian maaperästä vaakaputkistolla, kalliosta lämpökaivolla tai vedestä vaakaputkistolla. Kerättyä lämpöä käytetään lämmittämään käyttö- ja/tai lämmitysvettä. Tyypillisin on lämpökaivoratkaisu, sillä se voidaan tehdä pienellekin tontille. Maalämmön asentamiseen tarvitaan toimenpidelupa ja sen saantiin vaikuttaa mm. suojaetäisyydet rakennuksiin ja muihin lämpökaivoihin sekä pohjavesialueet. Veteen asennettavaan järjestelmään tulee lisäksi olla vesialueen omistajan lupa.

Sähkölämmitys toteutetaan useimmiten sähköpattereilla tai sähköisellä lattialämmityksellä. Kuivien tilojen sähkölämmitys on tyypillisempi rivitaloyhtiöissä kuin kerrostaloissa, mutta märkätiloissa sähköinen lattialämmitys on yleinen ratkaisu molemmissa.

Sähköinen lattialämmitys

Sähköisessä lattialämmityksessä käytetään sähkökaapelia, joka lämpenee samalla periaatteella kuin sähkövastus. Uudisrakentamisessa tyypillisesti kaapeli asennetaan lattian valuraudoitusverkkoon kiinni. Sähköinen lattialämmitys on yleinen saneerausratkaisuissa ja erityisesti remontoitaessa pesu- ja saunatiloja, sillä sähkökaapelin etuihin kuuluu muun muassa vähäinen valukerroksen paksuus ja tästä johtuva nopea reagointi.

Lattialämmitystä ohjataan termostaatilla. Termostaatti seuraa huonelämpötilaa ja pitää lämpötilan ennalta asetetussa lukemassa.

Termostaatin vaihto on useimmiten tarpeen, kun:

• nykyinen termostaatti on jo yli 20-vuotias,
• tarvitaan tarkempaa säätöä, etäohjausta, ohjelmointimahdollisuutta tai muita ominaisuuksia,
• vanha termostaatti on mekaaninen,
• tai kun suunnitellaan laajempaa kotiautomaation hankintaa.

Sähköpatterit eli lämmittimet

Vanhat mekaanisilla termostaateilla varustetut sähkölämmittimet, eli patterit ovat välillä tulikuumia ja taas hetken päästä kylmiä. Uudet elektroniset termostaatit säätelevät patteria tarkemmin. Useimmiten termostaatti on kiinteiästi osa sähköpatteria ja koko lämmitin on tällöin vaihdettava. Joissakin pattereissa termostaatti on erillinen laite, joka voidaan erikseen vaihtaa.

Nykyaikaiset patterit pystyvät tuottamaan tilaan jatkuvasti lämpöä ja asunnossa on tasaisen lämmin. Vaihtamalla sähköpatterit ja termostaatit voi kulutusta saada laskemaan. Yli 30-vuotiaat patterit kannattaa uusia jo yksin energiasäästönkin kannalta. Vaihdon tekee sähköurakoitsija.

Öljyllä lämpiävissä taloissa on vesikeskuslämmitys eli tiloissa on vesipatterit tai vesikiertoinen lattialämmitys. Taloyhtiö vastaa laitteen toiminnan seurannasta, huollosta ja kunnossapidosta, mutta tyypillisesti laitteiston toiminnan seuranta on ulkoistettu huoltoyhtiölle.

Tekninen käyttöikä kertoo laitteiston tai sen osan keskimääräisen eliniän ja auttaa varautumaan osan tai koko järjestelmän mahdolliseen uusimiseen. Säännöllisellä huollolla ja kunnossapidolla laitteisto tai sen osa voi toimia huomattavasti teknistä käyttöikäänsä kauemmin. Öljypolttimen tekninen käyttöikä on noin 15 vuotta ja kattilan 30–40 vuotta. Öljysäiliöiden säännöllinen tarkastus ei ole pakollista kuin tärkeillä pohjavesialueilla, mutta sitä suositellaan sijainnista riippumatta. Öljysäiliön tekninen käyttöikä on 20–50 vuotta riippuen materiaalista ja olosuhteista.

Öljylämmitys toimii energiatehokkaasti, kun:

• Säätö- ja mittalaitteet toimivat oikein.
• Kattilaveden ja savukaasujen lämpötila on oikea. Niiden lämpötiloja on syytä tarkkailla. Jos savukaasujen lämpötila nousee 20–30 °C, on kattila nuohottava.
• Poltin huolletaan ja suutin vaihdetaan kerran vuodessa tai 5 000 kulutetun öljylitran jälkeen.
• Lämmitysverkon veden ja käyttöveden lämpötila pysyy asetusarvoissaan.
• Lämmitysverkon veden painetaso on oikea.
• Savupiipusta tulee valkoista savua. Musta savu osoittaa tarpeen nuohoukselle ja laitoksen säädölle.

Lisäksi on hyvä seurata öljysäiliön pinnan korkeutta.