Ilmalämpöpumppu (ILP)
Ilmalämpöpumppu (ILP) koostuu ulkoyksiköstä ja yhdestä tai useammasta sisäyksiköstä. Lämmityskäytössä ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö kerää lämmitysenergiaa ulkoilmasta ja siirtää sen sisäyksikön kautta huoneilmaan. Ilmalämpöpumppua voidaan käyttää myös huoneilman jäähdyttämiseen.
Kuva. Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö. Kuva. Silja Nykänen, Plugi
Ilmalämpöpumppu on helppo asentaa kaikkiin talotyyppeihin, niin uusiin kuin vanhoihin taloihin. Ilmalämpöpumppu ei vaadi erikoisratkaisuja rakenteissa, ja on investoinniltaan eri lämpöpumppuvaihtoehdoista halvin. Yksi ilmalämpöpumpun sisäyksikkö levittää lämpöä tavallisesti rakennusmuodosta ja rakennuksen koosta riippuen noin 30–100 m2 alueelle. Väliseinät ja monimutkainen talorakenne rajoittavat merkittävästi lämmön siirtymistä muihin huonetiloihin, jolloin erityisen haasteellisissa talorakenteissa saattaakin olla kannattavaa hankkia useampi kuin yksi sisäyksikkö.
Ilmalämpöpumpun hyötysuhde ja tehontuotto pienenevät ulkoilman viilentyessä, jolloin kovilla pakkasilla ilmalämpöpumpun hyötysuhde voi laskea lähes suoran sähkölämmityksen tasolle. Ilmalämpöpumppu ei sovi kiinteistön ainoaksi lämmitysmuodoksi, vaan kiinteistössä pitää olla käytössä muita rinnakkaisia lämmitysmuotoja kattamaan kiinteistön lämmitys kovilla pakkasilla.
Sisäyksikkö sijoitetaan yleensä avaraan tilaan, kuten eteis- tai aulatilaan seinän yläosaan, yli 2,2 metrin korkeudelle lattiasta mutta kuitenkin yli 20 cm kattorajan alapuolelle ja kaksikerroksisissa taloissa portaikkoon. Ulkoyksikkö kiinnitetään talon seinään tai maasta tukien lumirajan yläpuolelle. Asennuskorkeus on vähintään 80 cm maanpinnasta.
Lisätietoja ilmalämpöpumpuista:
Ilmalämpöpumppu
Laitinen, A. 2016. Ilma-ilmalämpöpumppujen energiankulutusvaikutukset pientaloissa. VTT Technology 262. 82 s.
Ilma-ilmalämpöpumppujen energiankulutusvaikutukset pientaloissa (pdf) (5.2 MB)