Päästökauppa

Päästökauppa on markkinapohjainen keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kusannustehokkaasti. Valtioilla on valittavanaan erilaisia keinoja hallita ja rajoittaa päästöjään. Perinteisesti päästöjä on rajoitettu hallinnollisin ohjauskeinoin, joita ovat muun muassa erilaiset määrärajoitteet ja ohjearvot. Taloudellisia ohjauskeinoja puolestaan ovat päästöverot, investointi- ja tuotantotuet sekä päästökauppa.

Päästökaupassa on kysymys päästöoikeuksien kaupasta. Kaupan piiriin kuuluvat laitokset tai yritykset tarvitsevat päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia, joilla ne voivat käydä kauppaa. Päästöoikeuksien kokonaismäärä markkinoilla määrää kaikkien päästökaupan piiriin kuuluvien laitosten kokonaispäästöt. Kaupankäynnin seurauksena yksittäisen toimijan päästöt voivat vaihdella.

Päästöoikeudet jaetaan markkinaosapuolille esimerkiksi historiallisiin päästöihin perustuen tai huutokaupalla. Suomessa EU:n päästökaupan piiriin kuuluu runsas puolet kasvihuonekaasupäästöistä.

Viime vuosina huomio on Euroopassa kiinnittynyt erityisesti ilmastonmuutokseen ja kasvihuonekaasujen päästökauppaan. Kauppaa voidaan kuitenkin käydä myös muilla päästöillä, josta hyvä esimerkki on USA:ssa käytävä rikkidioksidipäästöjen kauppa.

Energiavirasto päästökauppaviranomaisena

Suomessa kansallisena päästökauppaviranomaisena toimii Energiavirasto, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa päästölupien myöntäminen ja valvominen, päästökaupparekisterin ylläpitäminen, päästökaupasta johtuvien velvoitteiden noudattamisen valvominen ja päästökauppatodentajien hyväksyminen.

Energiavirasto kirjaa myös vuosittain päästöoikeudet toiminnanharjoittajien päästökaupparekisterissä oleville laitoskohtaisille tileille. Kirjaaminen perustuu Valtioneuvoston tekemään päästöoikeuksien jakopäätökseen.