Usein kysytyt kysymykset lampuista ja valaistuksesta

Lähes kaikkiin kodin valaisimiin on saatavilla led-lamppuja. Sisätilojen valaisimissa, joissa on käytössä energiansäästö-, halogeeni- tai hehkulamppu, voi ja kannattaa vanhat lamput korvata ledeillä. Myös loisteputkivalaisimiin on ledivaihtoehtoja tarjolla, tosin näissä on oltava tarkkana lampun sopivuudesta valaisimeen. Led-lamppu sopii myös sauna- tai ulkovalaisimeen, mutta kannattaa varmistaa, että lamppu on kyseiseen käyttötarkoitukseen sopiva.

Led-lampuista löytyy energiatehokkaimmat lamput ja energiatehokkain vaihtoehto on aina ympäristöystävällisin. Energiatehokkaimmat lamput ovat A-luokkaa.

Lamppujen elinkaaren aikana suurin ympäristötekijä on käytönaikainen energiankulutus. Sähköntuotannosta syntyy päästöjä, jotenenergiatehokkaampien lamppujen avulla säästetään energiaa ja vähennetään energiantuotannon haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Lampun antaman valon määrää ei voi vertailla wattien perusteella. Lamppujen valontuotto ilmoitetaan lumen-arvoina (lm). Jotta uuden lampun valo olisi sama kuin esimerkiksi 60 watin hehkulampussa, tulisi lampun lumen-arvon olla noin 800 lm.

Joistain lamppupakkauksista löytyy arvio siitä, minkä tehoista hehkulamppua kyseinen lamppu valontuotoltaan lähinnä vastaa. Käytännössä ilmoitettu vastaavuus on vain suuntaa-antava.

Koska ledi- ja energiansäästölampun valontuotto alenee hieman iän myötä, kannattaa valita astetta tehokkaampi lamppu verrattuna pakkauksessa ilmoitettuun lamppujen vastaavuustaulukon suositukseen. Näin varmistetaan lampulla riittävä valaistus ja silti saavutetaan energiansäästö.

Myös energiatehokas valaistus kannattaa sammuttaa aina, kun tiloissa ei oleskella. Nyrkkisääntönä voidaan suositella lampun sammuttamista aina, kun tilasta poistutaan yli viideksi minuutiksi. Lamput eivät kärsi sammuttelusta eikä sytyttäminen aiheuta mitään suurempaa energiankulutusta.

Saunaan sopii korkeita lämpötiloja kestävä led-lamppu. Porraskäytävään ja varastoihin suositellaan ledilamppuja. Led-lamput ovat pitkäikäisyyden takia hyviä myös lampunvaihdon kannalta hankalassa paikassa olevissa valaisimissa.

Energiansäästölamput ja led-lamput ovat sähkölaitteita eli virta saattaa edelleen kulkea vikaantuneessakin laitteessa. Tämä eroaa hehkulampusta, jossa virta ei hehkulangan katkettua kulje.

Vikaantunut energiansäästölamppu tai led-lamppu tulee poistaa valaisimesta heti vikaannuttuaan ja korvata mahdollisimman pian uudella lampulla, jottei vahingossa päästä koskettamaan lampun mahdollisesti jännitteellisiä osia tai avonaista lampunpidintä.

Lamppujen hinnat vaihtelevat melko paljon. Hintaeroihin vaikuttavat useat lamppujen ominaisuuksiin liittyvät seikat. Kalliimpien lamppujen käyttöikä on usein huomattavasti pidempi.

Valittaessa lamppuja ulkokäyttöön on hyvä varmistaa, että hankittava lamppu soveltuu käytettäväksi ulkolämpötiloissa. Parhaissa lampuissataataan käyttö -30 celsius-asteeseen saakka.

Myös himmennyskäyttöön on omat erikoismallinsa. Soveltuvuus himmennyskäyttöön on merkitty pakkauksiin.

Energiansäästölamput sisältävät pieniä määriä elohopeaa, joten lampun rikkoutuessa kannattaa noudattaa varovaisuutta. Lampun rikkoutumisella tarkoitetaan tässä yhteydessälampun lasin fyysistä rikkoutumista, ei lampun palamista loppuun.

Kun lamppu sytytetään, elohopea höyrystyy ja täyttää lampun höyryllä. Kun lamppu kylmenee sammuttamisen jälkeen, elohopea palaa pisaroiksi tai kiinteämpään muotoon lasin sisäpinnalle.

Kylmän lampun rikkoutuminen

Yksittäisen kylmän lampun rikkoutuminen eiaiheuta terveyshaittaa.Kun kylmä lamppu särkyy, elohopea säilyy lasin pintaan tarttuneina pisaroina, amalgaamina tai elohopea/rautakerroksena lasinpalasissa, mutta ei leviä huoneeseen elohopeahöyrynä.

Toimi näin kylmän lampun rikkoutuessa:
Kerää lasinsirut ja muut osat esimerkiksi jäykällä paperilla tai pahvilla ja laita jätteet kannelliseen lasi- tai muovipurkkiin. Pyyhi sen jälkeen lattia pienellä märällä rätillä. Laita myös rätti purkkiin, sulje purkki ja merkitse kirjoittamalla purkkiin esimerkiksi ”voi sisältää energiansäästölampusta peräisin olevaa elohopeaa”. Vie purkki vaarallisen jätteen keräyspisteeseen.

Älä käytä pölynimuria. Pölynimuri voi levittää elohopeapölyä ja elohopeapisarat voivat jopa höyrystyä. Näin elohopea siirtyy hengitysilmaan. Keskuspölynimuria voi käyttää, koska siitä poistoilma menee ulos. Jos keskuspölynimuria käytetään, pitää säiliö tyhjentää ja viedä vaarallisen jätteen keräykseen.

Pisaramuodossa, amalgaamina tai elohopea/rauta-yhdisteenä elohopea ei imeydy merkittävässä määrin ihon läpi. Käsien kautta suuhun joutuva elohopea imeytyy vain hieman, ja terveysriski on pieni. Käsien pesu on suositeltavaa.

Kuuman lampun rikkoutuminen

Kuuman lampun rikkoontuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu huoneilmaan. Vakavampi terveyshaitta aiheutuu kuitenkin vasta jatkuvammasta altistumisesta elohopeahöyrylle. Kuuman lampun rikkoutumisen ehkäisemiseksi on kuitenkin järkevää käyttää umpinaisia valaisimia sellaisissa käyttötiloissa, joissa lampun rikkoutuminen on todennäköisempää, esimerkiksi lastenhuoneissa. Ehjästä lampusta eipääse elohopeaa huoneilmaan.

Toimi näin lämpimän lampun rikkoutuessa:
Päällä olevan, kuuman lampun rikkoutuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu pieniä määriä huoneilmaan. Sulje ovet huoneeseen jossa lamppu on mennyt rikki. Tuuleta huone esimerkiksi avaamalla ikkuna ja poistu huoneesta. Eurooppalainen lamppualan järjestö (ELC) suosittelee, että huonetta tuuletetaan 20-30 minuuttia. Kun lampun rikkoutuneet osat ovat viilentyneet voit toimia samalla tavalla kuin kylmän lampun rikkouduttua.

Energiatehokkaalla valaistuksella syntyy säästöä, vaikka rakennuksen lämmitystapana on hyvin säädetty ja suunniteltu suorasähkölämmitys. Valaistuksen hukkalämmöstä voidaan hyödyntää enintään 70 prosenttia.

Lamppujen hyödyntämiseen lämmityskäytössä liittyy sama ongelma kuin esimerkiksi pesukoneiden, pakastinten ja jääkaappien kanssa. Niiden sijainti ja ohjaus eivät useinkaan ole järkeviä lämmitystarpeita ajatellen. Lämmityskauden ulkopuolella lamppujen hukkalämpö pahimmassa tapauksessa on jäähdytettävä ulos asunnoista, mikä lisää edelleen energiankulutusta.

Jos suoran sähkölämmityksen ohessa lämmittimenä käytetään ilmalämpöpumpua, muuttuu valaistuksen hyödyntäminen ”lämmittimenä” suhteessa vieläkin epäedullisemmaksi. Lämmitys ei hitaasta reagointinopeudestaan johtuen pysty säätymään nopeasti ja valaistuksen hyödyntäminen jää vähäiseksi.

Erilaisten kodin elektroniikkalaitteiden ja loistelamppujen aiheuttamista verkkohäiriöistä (yliaalloista) on puhuttu jo pitkään. Yksittäisen laitteen tuottamat häiriöt ovat merkityksettömiä, mutta asiaan on syytä kiinnittää huomiota laitteiden yleistyessä.

Pistorasian jännite on niin sanottua sinimuotoista eli se vaihtelee nollan ja huippuarvonsa välillä luonnollisesti. Kun pistorasiaan kytketään laite, se ottaa verkosta virtaa, jonka muoto hakeutuu luonnostaan samanmuotoiseksi kuin jännitteellä eli sekin vaihtelee nollan ja huippuarvonsa välillä.

Häiriöitä sähköverkkoon aiheuttavat esimerkiksi harmoniset yliaallot, joita syntyy silloin, kun sähkölaiteessa on virranrajoitin (esimerkiksi energiansäästölamput) tai tasasuuntaaja. Esimerkiksi laturit, elektroniikkalaitteet ja loistelamput ottavat virtaa epälineaarisesti eli ne pyrkivät muuttamaan virran muotoa. Tällöin luonnolliseen siniaaltoon syntyy säröjä ja ”kulmikkuutta”. Mitä kulmikkaampaa ja epätasaisempaa laitteen ottama virta on, sitä enemmän syntyy yliaaltoja. Myös himmennin, joka rajoittaa virran kulkua hehkulampuissa, synnyttää verkkoon yliaaltoja.

Pistorasiasähkön laadulle on olemassa standardit, jotka määrittelevät kuinka paljon esimerkiksi jännitetaso saa vaihdella ja kuinka paljon siinä saa olla häiriöitä. Mikäli yliaaltoja ja häiriöitä on liikaa, se voi aiheuttaa toimintahäiriöitä herkissä elektronisissa laitteissa. Siksi asiaan on kiinnitetty huomiota ja annettu määräyksiä laitteiden verkkoon tuottamien häiriöiden määrälle.

EMC-direktiivi (EMC, Electromagnetic Compatibility, sähkömagneettinen yhteensopivuus) ja siihen liittyvät standardit määrittelevät rajat laitteiden tuottamille häiriöille. Teknisesti häiriöt on mahdollista poistaa lisäämällä joko laitteisiin tai sähköverkkoon suodatin. Toistaiseksi ei ole tullut tietoon, että energiansäästölamppujen yleistyminen olisi aiheuttanut ongelmia verkkoyhtiöille Euroopassa.

Valaisimiin on merkitty valaisimessa käytettävän lampun maksimi sähköteho (W) eli kuinka suuritehoista lamppua valaisimessa saa käyttää. Lamppupakkauksiin merkityllä hehkulamppujen vastaavuudella tarkoitetaan valon määrän vastaavuutta, ei lampun sähkötehon vastaavuutta. Valonmäärältä vastaavien lamppujen sähkötehot ovat huomattavasti hehkulamppuja pienempiä.

60-wattista hehkulamppua valoteholtaan vastaavien led- tai energiansäästölamppujen sähköteho on yleensä vain 8-15 wattia. Pienemmällä teholla saadaan siis enemmän valoa.

Jos valaisimeen saa laittaa enintään esimerkiksi 40 watin hehkulampun, voi valaisimeen vaihtaa vaikka 10 watin ledilampun, jonka tuottama valon määrä on merkittävästi suurempi kuin 40 watin hehkulampussa. Jos epäröit, voiko uutta lamppua laittaa valaisimeen, tarkista lampusta tai pakkauksesta lampun sähköteho (W), joka ei siis saa ylittää valaisimessa ilmoitettua maksimitehoa.

Nykyaikaiset energiansäästölamput sisältävät niiden toiminnalle välttämätöntä elohopeaa noin 0,003 g lamppua kohti. Hehkulampun elohopeapäästöt elinkaaren aikana ovat kuitenkin suuremman sähkönkulutuksen vuoksi suuremmat kuin energiansäästölampun, koska sähköntuotannossa vapautuu elohopeaa.

Jos kaikki Suomen käytössä olevat noin 25 miljoonaa hehkulamppua korvattaisiin 8 000 tuntia kestävillä energiansäästölampuilla, olisi niiden sisältämä elohopeamäärä yhteensä noin 75 kg. Kokonaiskuormitus kaatopaikoilla olisi alle kymmenen kilogrammaa vuodessa siinä tapauksessa, että kuluttajat eivät kierrättäisi lamppuja lainkaan vaan ne päätyisivät kaatopaikoille. Suomen elohopeapäästöjen arvioidaan olevan vuosittain noin 600 kg.

Energian kokonaiskulutus ratkaisee, onko energiansäästölamppu hehkulamppua parempi vaihtoehto elinkaaritarkastelussa. Hehkulampun valmistaminen kuluttaa noin 0,8 kWh sähköenergiaa, kun taas yhden energiansäästölampun valmistaminen vie noin 4 kWh. Ero on likimain viisinkertainen.

Toisaalta yksi energiansäästölamppu kestää jopa 15 kertaa kauemmin kuin hehkulamppu. Niinpä energiansäästölampun elinaikana kuluvien 15 hehkulampun valmistusenergia on 12 kWh ja energiansäästölampun tuo mainittu 4 kWh.

Kokonaiskulutuksen kannalta oleellisinta on kuitenkin käytön aikana kuluva energia. Esimerkiksi 15 000 käyttötunnin aikana 75 W:n hehkulampun käyttämä energia on 1 125 kWh ja vastaavan valovirran antaman energiansäästölampun 225 kWh.

Hehkulampun tapauksessa valmistusenergian osuus käytön aikana kuluvasta energiasta on siis 0,4 %, energiansäästölampulla osuus on 2 %. Elinkaarenaikaisesta kokonaisenergiankulutuksesta energiansäästölampun hävittämiseen kuluu niin ikään noin 1 %. Toisin sanoen valmistus- ja hävityskustannuksilla on häviävän pieni merkitys elinkaaritarkastelussa.

Käytön aikana kuluva energia muodostaa elinkaaren aikana kuluvasta energiasta valtaosan, hehkulampuilla jopa yli 99 %.