Vesikiertoinen lämmitys – ylläpito ja säätö

Yleisempiä kotitalouksissa olevia vesikiertoisia lämmityslaitteita ovat kiertovesipumppu, vesipatterit ja vesikiertoinen lattialämmitys.

Kiertovesipumppu

Kiertovesipumppu pyörii vesikiertoisessa järjestelmässä kohteesta riippuen noin 9–12 kuukautta vuodesta. Vanhat pumput ovat energiasyöppöjä, saattavat olla teholtaan liian suuria kohteeseen ja voivat heikentää lämmityksen luotettavuutta; jos kiertovesipumppu ei toimi, ei myöskään lämmitys toimi.

Kiertovesipumpun uusinta

Kiertovesipumppu kannattaa uusia, jos se on ollut käytössä yli 15 vuotta. Uudeksi pumuksi kannattaa valita  kierrosnopeuttaan automaattisesti säätävä kiertovesipumppu, jolla voikin säästää yli 500 kWh sähköä vuodessa. Vertaa kiertovesipumppujen energiamerkintätietoja, erityisesti energialuokkaa ja energiatehokkuusindeksiä (EEI), jonka olisi hyvä olla mahdollisimman alhainen.

Vesipatterit

Vesipatterit luovuttavat lämpöä, jota saadaan lämmitysveden tuomana. Mikäli lämmitysverkosto ei vuoda ja paisunta-astia toimii kunnolla, patterivesi pysyy lähes hapettomana. Hapeton vesi ei syövytä pattereita, mutta patterien seinämiin ja erityisesti putkiin sekä liitoskohtiin kerääntyy kymmenien vuosien aikana reilustikin epäpuhtauksia, jotka heikentävät verkoston toimintaa. Vanhoissa taloissa on suurempi lämmitystehon tarve kuin uusissa taloissa. Tämä vuoksivanhoille pattereille joudutaan usein ajamaan kovilla pakkasilla varsin kuumaa vettä, joka lisää lämpöhäviöitä ja heikentää rakennuksen mahdollisesti vesikiertoon kytketyn lämpöpumpun suoritusarvoja. Ylläpitotoimin ja säätölaitteiden uusinnalla voidaan kuitenkin tehdä paljon parannuksia.

Vesipatteriverkon ylläpito

Riittävästä vedenpaineesta ja pattereiden ilmanpoistosta huolehtiminen on vesipattereiden toiminnan kannalta keskeistä. Esimerkiksi 1-3 -kerroksisessa talossa riittävä vedenpaine on 1 bar. Jos painetta on reilusti tätä enemmän, voi vettä tulla ylipaineventtiilin kautta (tyypillinen varoventtiiliasetus noin 1,5 bar). Patterit kannattaa ilmata aina lämmityskauden alkaessa ja samalla voi tarkastaa termostaattien toiminnan. Kannattaa harkita myös automaattisten ilmanpoistimien asentamista patteriverkkoon.

Painetta on hyvä tarkistaa ja lisätä lämmityskauden alkaessa. Taloyhtiöissä toimenpiteen tekee huoltoyhtiö. Lämmityskauden ulkopuolella kierrä termostaattia edestakaisin ääriasennosta toiseen pari kertaa kuukaudessa, se ehkäisee osaltaan jumiutumista. Älä peitä patterin termostaatteja paksuilla verhoilla tai huonekaluilla. Ne muodostavat esteen lämmön leviämiselle ja patterin termostaatti voi sulkeutua, jolloin myös patteri ja koko huonetila viilenee.

Vesipattereiden termostaatti ja venttiili

Vanhojen patteritermostaattien ja -venttiilien vaihto on usein erittäin kannattava toimenpide. Tutkimukset osoittavat, että patteritermostaattien ja -venttiilien vaihto on vähentänyt lämmitysenergiankulutusta joissakin kohteissa jopa 15–20 prosenttia.

Termostaatin ohella on syytä uusia patterin säätöventtiilit, sillä venttiilien toimintakyky vaikuttaa patterin toimivuuteen.

Vesikiertoinen lattialämmitys

Vesikiertoinen lattialämmityksenä toimii 12–20 mm muoviputkisto, jossa kiertää noin 25–42 –asteinen vesi. Jos lattialämmitys on asennettu rakentamisvaiheessa, se sijaitsee yleensä syvällä lattiarakenteessa ja on reagointikyvyltään usein hidas. Vesikiertoinen lattialämmitys on yleisin lämmitysratkaisu uudistaloissa. Se asennetaan usein uudisrakentamisessa kiinni betonirakenteisen valun raudoitukseen.

Kipsilevyasennuksessa vesikiertoinen lattialämmitys asennetaan joko kolminkertaisen kipsilevyrakenteen keskimmäiseen kerrokseen tai ensimmäisen kipsilevykerroksen päälle tulee ohut kipsivalukerros. Harvinaisempana asennusratkaisuna on niin sanottu rossipohjarakenne, jossa puisen lattianalusrakenteen varaan asennetaan lämmönjakolamelleja, joiden varaan lattialämmitysputkisto asennetaan.

Vanhoissa rintamamiestaloissa tehdään melko yleisesti remontti, jossa alimman kellarikerroksen maavarainen betonivalu saa uuden kerroksen betonia ja lattialämmitys asennetaan uuden valun sisälle tulevaan raudoitukseen kiinni.

Jakotukki ja toimilaite

Lattialämmitysverkon paine on hyvä tarkistaa lämmityskauden alkaessa. Lisäksi muutaman vuoden välein tulisi suorittaa lämmitysverkon ilmaus. Ilmaukseen tarvitaan enemmän varusteita ja aikaa kuin patteriverkon kohdalla, joten harkitse työn teettämistä ammattilaisella. Lattialämmityspiirien venttiileitä (toimilaitetta) on hyvä verryttää ajoittain kesäaikana termostaatin avulla nostamalla ja laskemalla lämpötilaa muutamia kertoja.

Toimilaite muuttaa kiinni/auki -asentoa hitaasti, joten odota muutama minuutti ennen kuin pyöräytät termostaatin lämpötilan takaisin toiseen äärilaitaan. Voit myös seurata laitteen toimintaa toimilaitteen lämpötilan avulla: ohjausjännitteen saadessaan toimilaite lämpenee hitaasti, mutta selvästi. Toimilaitteen tyypistä riippuen kylmä toimilaite voi olla kiinni- tai auki-asennossa.

Lattialämmityspiirin venttiili käsisäädöllä

Lattialämmityspiirin venttiili, jossa venttiilin neula on näkyvissä

Säätökäyrä ja lämmönsäätöautomatiikka

Lämmityksen säätökäyrällä ohjataan vesikiertoisessa lämmitysjärjestelmässä lämmitysverkostoon menevän veden lämpötilaa. Lämmityksen menoveden lämpötilaa ohjataan ulkolämpötilan mukaan – mitä kylmempi sää on, sitä korkeampi on menoveden lämpötila. Näin talon ylilämmitys minimoituu, energiaa säästyy ja mahdollinen lämpöpumppu toimii mahdollisimman suotuisissa olosuhteissa.

Lämmönsäätöautomatiikka kannattaa asennuttaa järjestelmään, jos sitä ei ennestään siinä ole. Uusiin vesikiertokohteisiin se asennetaan lähes aina, ja se on kuulunut useimpiin 2000-luvun vesikiertoon kytkettäviin lämmityslaitteisiin jo vakiona. Automatiikka mittaa ulkolämpötilan ja ohjaa sen mukaan menovesilämpötilaa valitun säätökäyrän ja suuntaissiirron mukaisesti.

Tavoitteena on, että ulkolämpötilavaihtelut eivät juurikaan muuta sisälämpötilaa. Huonetermostaateilla puolestaan rajoitetaan paikallista ylilämmitystä muun muassa ihmisten, auringon säteilyn ja sähkölaitteiden tuoman lämpökuorman vuoksi. Vanhemmat säätölaitteet ovat useimmiten analogisia, kun taas uudet termostaatit ovat selvästi aiempaa useammin digitaalisia ja ohjelmoitavia.


Yleisemmin säätökäyrän asettelussa muutetaan säätökäyrän jyrkkyyttä (kulmakerroin) ja sen korkeustasoa (= ns. suuntaissiirto):

• Vain kovilla pakkasilla huonelämpötilat ovat liian korkeat – valitaan loivempi säätökäyrä.
• Vain kovilla pakkasilla huonelämpötilat ovat liian matalat – valitaan vastaavasti jyrkempi säätökäyrä.
• Huonelämpötilat ovat tasaiset eri ulkolämpötiloilla, mutta liian korkeat – lasketaan käyrää suuntaissiirron avulla.

Säätimestä riippuen mahdollisia hienosäätöjä (jotka säästävät energiaa) automatiikassa ovat esimerkiksi:

• kello-ohjaus; esimerkiksi yöajan menoveden lämpötilan pudotukseen
• sisälämpötilakompensointi
• tuulikompensointi
• aurinkokompensointi.