Siirry sisältöön

Henkilöautojen päästömääräykset

Nykyään autojen päästöjä rajoitetaan erilaisilla määräyksillä suurimmassa osassa maailmaa. Määräykset eivät ole täysin yhteneviä eri maanosissa, ja siksi autonvalmistajat saattavat tehdä eri markkina-alueille eri päästötekniikalla varustettuja versioita samoista autoista. Euroopassa henkilöautojen terveydelle haitallisia päästöjä säädellään Euro-päästöluokilla (direktiivit) ja hiilidioksidipäästöjä niin sanotulla CO2-asetuksella (EY/443/2009 ja EY/333/2014).

Henkilöautoissa bensiini- ja dieselmoottoreille on omat määräyksensä, joiden tiukkeneminen vähentää päästöjä ja tuo uusiin autoihin entistä monimutkaisempaa tekniikkaa.

Paikalliset päästöt (NOx, PM, CO, HC)

Paikallisiksi päästöiksi (terveydelle haitallisiksi päästöiksi) kutsutaan hengitysilman laatua pilaavia päästöjä, kuten typen oksideja (NOx), hiukkaspäästöjä (PM), häkää eli hiilimonoksidia (CO) sekä hiilivetyjä (HC). Näille päästöille on asetettu raja-arvoja, joita auto ei saa ylittää päästömittaussykliä ajettaessa.

Nykyinen Euro 6 -standardi on koskenut 1.9.2014 alkaen uusien ajoneuvotyyppien tyyppihyväksyntää ja 1.9.2015 alkaen myös niiden ensirekisteröintiä ja myyntiä. Euro 6 -standardi ei välittömästi muuttanut bensiinikäyttöisten autojen päästörajoja, mutta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen (1.9.2017) myös bensiinikäyttöisille autoille tuli sama hiukkaspäästöraja kuin dieselautoille. Muutoksen johdosta suoraruiskutteisissa bensiinimoottoriautoissa tarvitaan käytännössä hiukkassuodatin.

Dieselkäyttöisille autoille Euro 6 merkitsi entistä tiukempia typen oksidien rajoituksia. Kun NOx-raja oli aikaisemmin 180 mg/km, uusi raja on 80 mg/km. Myös hiilivetypäästöjen rajaa alennettiin. Muutos merkitsi monissa dieselmoottorityypeissä siirtymistä lisäaineelliseen pakokaasun jälkikäsittelyyn.

Dieselkäyttöisten ajoneuvojen jälkikäsittelyjärjestelmässä käytetään lisäaineena muun muassa AdBlue-nimellä myytävää urealiuosta, jota lisätään erilliseen säiliöön. Uusi järjestelmä nostaa dieselkäyttöisten henkilöautojen valmistuskustannuksia ja hintaa jonkin verran, ja erityisesti pienissä ja halvoissa autoissa muutos saattaa vähentää dieselmoottorin suosiota.

Euroopan neuvosto ja parlamentti ovat päässeet vuoden 2023 lopussa alustavaan yhteisymmärrykseen valmisteilla olevasta Euro 7 -asetuksesta, jossa henkilö- ja pakettiautojen nykyiset Euro 6 -rajat säilytetään, mutta linja-autojen ja kuorma-autojen raja-arvoja alennetaan.

Vuoden 2020 henkilöautojen 95 g/km -päästötavoitteen saavuttamisen on arvioitu olevan autovalmistajille haasteellista.

Auton päästöluokka (Euro-luokka) näkyy yleensä rekisteröintitodistuksen I-osan (tekninen osa) "Erikoisehdot ja huomautukset" -kohdasta. Jos päästöluokkatieto puuttuu, tieto voidaan täydentää rekisteröintitodistukseen katsastustoimipaikalla. Tällöin se säilyy auton tiedoissa sen elinkaaren loppuun saakka. Päästöluokka on pääteltävissä myös auton vaatimustenmukaisuustodistuksesta (CoC-todistus).

Taulukko 1. Bensiiniautojen Euro-luokkien päästörajat.
Bensiini

voim. kaikille

CO

NMHC

HC

NOx

PM*

Euro 5
1/2011
1000 mg/km
68 mg/km
100 mg/km
60 mg/km
5 mg/km
Euro 6
9/2015
1000 mg/km
68 mg/km
100 mg/km
60 mg/km
5 mg/km
* Vain suoraruiskutusmoottorit

Taulukko 2. Dieselautojen Euro-luokkien päästörajat.
Diesel

voim. kaikille

CO

PM

NOx

HC + NOx

Euro 5
1/2011
500 mg/km
5 mg/km
180 mg/km
230 mg/km
Euro 6
9/2015
500 mg/km
5 mg/km
80 mg/km
170 mg/km

Hiilidioksidi, CO2

Polttoaineiden palamisessa syntyy paikallisten päästöjen lisäksi hiilidioksidia (CO2), joka luokitellaan kasvihuonekaasuksi. Hiilidioksidipäästöt ovat sidoksissa energiankulutukseen, joten jos auton kulutusta voidaan pienentää, vähenevät samalla myös hiilidioksidipäästöt.

Autojen hiilidioksidipäästöjen raja-arvoksi on asetettu 130 g/km vuodesta 2012 alkaen. Vuonna 2020 raja-arvo oli 95 g/km. Päästöraja-arvoa ei sovelleta jokaiseen ajoneuvoon erikseen, vaan EU:hun rekisteröityneen valmistajan vuoden aikana valmistamien ajoneuvojen keskimääräiseen tasoon. Jos valmistajakohtainen keskiarvo on suurempi kuin raja-arvo, autonvalmistaja joutuu maksamaan sanktioita. Maksun suuruus on jokaiselta valmistetulta autolta 40 €/rajan ylittävä gramma. Summa nousi 95 euroon vuonna 2019.

Autonvalmistajille annettiin tavoitteen täyttämiseksi lisäaikaa vuoteen 2015 saakka. Vuosina 2012–2014 vain osan myydyistä autoista piti täyttää 130 g/km vaatimus (2012: 65 %; 2013: 75 %; 2014: 80 %).

Lisäksi valmistajakohtaisiin lukuihin vaikuttaa muun muassa se, että alle 50 g/km päästävät autot laskettiin 3,5 autoksi vuosina 2012–2013. Vuonna 2014 kerroin oli 2,5 ja vuonna 2015 1,5. Vuosina 2016–2019 hyvitystä ei saa (kerroin 1,0), mutta vuosina 2020–2023 kertoimet ovat taas käytössä, tosin aiempaa pienempinä (2,0 -> 1,0).

Valmistajat voivat myös muodostaa yritysryhmittymiä saavuttaakseen tavoitteet. Tämä tarkoittaa suuripäästöisten autojen valmistajien yhdistymistä tai yhteenliittymistä vähäpäästöisten autojen valmistajien kanssa.

Vuoden 2015 henkilöautojen päästötavoite saavutettiin jo vuonna 2013, samoin pakettiautojen vuoden 2017 tavoite (175 g/km). Vuoden 2020 henkilöautojen 95 g/km -päästötavoitteen saavuttamisen on arvioitu olevan vaikeahkoa.

Oman lisänsä tuo myös nykyisen ajosyklin (NEDC) korvaava, paremmin todellista ajoa jäljittelevä WLTP-ajosykli, joka otettiin käyttöön 1.9.2017. Vuoden siirtymäajan jälkeen, eli 1.9.2018 alkaen kaikilla uusilla autoilla on oltava WLTP-menetelmän mukaan mitatut päästöarvot. Uuden syklin arvioidaan nostavan virallisia polttoaineenkulutuksia 20–30 prosenttia vanhaan ajosykliin verrattuna.

Lue lisää WLTP-päästömittauksesta: WLTP-päästömittaus


Sivua päivitetty viimeksi 13.3.2024