Siirry sisältöön

Lämpöyrittäjyys

Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista uusiutuvan energian tuottamista, jossa yrittäjä tai yritys myy käyttäjälle lämpöä sovittuun hintaan. Yleensä polttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu, mutta myös puunjalostuksen sivutuotteet, kierrätyspuu ja turve.

Lämpöyrittäjyys edistää paikallista yritystoimintaa

Lämmön tuottaminen puusta ja muista biopolttoaineista työllistää paikallisesti ja vähentää öljyn tuontia. Se on myös taloudellinen ja ympäristömyötäinen tapa tuottaa lämpöä.

Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuotetusta energiasta. Lämpölaitokset voivat olla kiinteistön omistajan tai yrittäjän omaisuutta, ja niiden teho vaihtelee muutamasta sadasta kilowatista useampaan megawattiin.
Lämpöyrittäjyyden aluetaloudelliset vaikutukset
Kuva. Lämpöyrittäjyys vaikuttaa aluetalouteen positiivisesti (Kuva suurenee klikkaamalla).

Lämpöyrittäjyys on lähtenyt liikkeelle pienistä öljylämmityskohteista, jotka on muutettu lämpöyrittäjän hoitamaan hakelämmitykseen. Aluksi lämpöyrittäjyys on ollut sivuelinkeino, mutta nyt siitä on muodostunut monen yrittäjän päätoimiala.

Lämpöyrityksiä on eniten Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lämmön ostaja on useimmiten kunta. Puuenergia tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon, jossa hyödynnetään oman alueen energiavaroja ja käytetään lähialueen yrittäjien palveluja. Näin lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat oman paikkakunnan taloudellista kehitystä.

Kuntien ohella lämpöä tuotetaan yhä enemmän myös yritysten käyttöön. 

Lähde: TEM Toimialaraportti (1/2023): Uusiutuva energia - kohti hiilineutraalia tulevaisuutta

Kartta. Lämpöyrittäjät kartalla – sis. julkaisuluvan antaneet. Lähde: Lämpöyrittäjyys ja uusiutuva energia (TTS)

Lisää aiheesta:
Lämpöyrittäjyyden aluetaloudellinen tarkastelu_raportti (pdf) (650.4 KB)


Sivua päivitetty viimeksi 3.4.2024