Energiaa pelloilta
Agrobiomassa on yleisnimi maataloudesta peräisin oleville biomassoille. Sanaa peltobiomassa käytetään usein samassa tarkoituksessa, mutta peltobiomassa on agrobiomassan osajae. Muita agrobiomassoja ovat lanta, pilaantunut rehu, naatit sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteet kuten esimerkiksi teurasjätteet, rankki ja hera.Peltobiomassa tarkoittaa pelloilla tai turvetuotannosta vapautuneilla alueilla kasvatettuja energiakasveja (esimerkiksi ruokohelpi ja öljykasvit) ja viljantuotannon sivutuotteita (olki), joita voidaan käyttää polttoaineena tai joista voidaan jalostaa kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita. Myös järviruo’on katsotaan kuuluvan ominaisuuksiensa puolesta peltobiomassoihin.
Lähde: Peltobioenergian tuotanto Suomessa
Tärkeimmät energiaraaka-aineet ja niiden hyödyntäminen
Agrobiomassapohjaiset energiaraaka-aineet voidaan ryhmitellä käyttötavan tai alkuperän mukaan. Niiden hyödyntämistavat muuttuvat jatkuvasti polttoaineiden tuotantoprosessien kehittyessä. Suomessa peltobiomassojen hyödyntäminen energiantuotannossa on ollut tähän mennessä melko vähäistä, ja niitä on käytetty lähinnä suurissa voimalaitoksissa.Peltobiomassoja voidaan hyödyntää energiantuotannossa kasvilajista riippuen kiinteinä tai nestemäisinä polttoaineina sekä biokaasuna. Kiinteiksi polttoaineiksi soveltuvat esimerkiksi olki, viljanjyvät sekä niin kutsutut energiaheinät, kuten ruokohelpi ja järviruoko.
Taulukko. Karkeasti maatalouden ja ruokaketjun energiaraaka-aineet voi ryhmitellä energiantuotannossa esimerkiksi taulukossa esitetyllä tavalla.
Sokeri- ja tärkkelyspitoisista kasveista (esimerkiksi sokerijuurikas, vilja ja peruna) saadaan alkoholipohjaisia polttoaineita, kuten bioetanolia. Öljypitoisista kasveista, kuten rypsistä, rapsista ja pellavasta, saadaan kasviöljyä, jota voidaan käyttää lämmitysöljyn korvikkeena (vaatii öljypolttimen muutoksen ja on harvinaista). Lisäksi esimerkiksi rypsistä voidaan tehdä esteröintimenetelmällä biodieseliä (RME, rypsimetyyliesteri), jota puolestaan voidaan käyttää liikennepolttoaineena fossiilipohjaisen dieselin korvikkeena.
Olkia ja viljan jyviä voidaan polttaa kiinteinä polttoaineina esimerkiksi maaseudun lämpökeskuksissa ja pientaloissa niiden polttamiseen soveltuvissa kattiloissa. Kuivat, selluloosapitoiset peltobiomassat, kuten ruokohelpi, olki ja viljan lajittelujäte soveltuvat polttoon tietyin reunaehdoin sellaisenaan tai muuhun polttoaineeseen sekoitettuna. Erityisesti korsimassoja käytetään maatiloilla polttoon paalattuna ja viljan lajittelujätteitä hakkeeseen sekoitettuna tilan lämpökeskuksessa. Näitä peltobiomassoja voidaan myös puristaa briketeiksi tai pelleteiksi.
Kuva. Ruokohelpin satoa korjataan. Kuva Sakari Alasuutari/Plugi.
Oljen kuiva-aineen tehollinen lämpöarvo on noin 17,4 MJ/kg eli samaa suuruusluokkaa kuin puupelleteillä, joten lämpöarvon perusteella olki soveltuu hyvin polttoaineeksi. Oljen käyttöä hankaloittaa kuitenkin sen pieni energiatiheys. Kuutio irto-olkea painaa 30–40 kiloa. Suuren irtotilavuutensa takia oljen varastointi vaatii paljon tilaa, jolloin varastointi- ja kuljetuskustannukset nousevat korkeiksi. Oljesta voidaan puristaa myös pellettejä tai brikettejä, jolloin polttoaineen tiheys kasvaa ja käsittely helpottuu.