Vesivoima

Vesivoima on kotimainen, uusiutuva ja päästötön energiamuoto. Suomessa on vesivoimalaitoksia noin 250 kpl, ja Suomen koko vesivoimakapasiteetti on noin 3 190 MW.

Vesivoiman osuus on viime vuosina ollut noin 15–25 prosenttia kotimaisesta sähköntuotannosta. Vuonna 2022 vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli noin 16,3 prosenttia. Sähköä vesivoimalla tuotettiin vuonna 2022 yhteensä noin 13 337 GWh.

Mahdollisuuksia vesivoiman lisärakentamiseen on Suomessa edelleen olemassa, vaikka suurimmat kohteet onkin jo pääosin rakennettu. Kokonaan uuden vesivoiman merkittävä lisärakentaminen on epätodennäköistä ympäristön- ja luonnonsuojelullisista syistä johtuen.

Edullisinta vesivoimakapasiteetin lisäys on, kun olemassa olevien laitosten tehoa kasvatetaan pääkoneistojen peruskorjauksen yhteydessä. Valtaosa jo rakennettujen vesistöjen lisäpotentiaalista saadaan juuri laitosten tehoa kasvattamalla.

Tuotantokustannuksiltaan vesivoimalat ovat edullisia pitkän käyttöikänsä ansiosta. Vanhojen voimalaitosten pääomakustannukset on jo kuoletettu, joten enää maksetaan vain käyttö- ja huoltokuluja.

Ympäristövaikutukset

Monet vesivoimalaitoksista aiheutuvat vaikutukset ympäristölle ja vesiluonnolle ovat paikallisia. Vesivoimalaitos ja sen yhteyteen mahdollisesti rakennettava tekoallas vaikuttavat valjastetun vesistön ja tekoaltaan alle jäävän maa-alueen ekologiseen tasapainoon. Alueiden alkuperäinen eliöstö joko tuhoutuu tai joutuu väistymään tieltä. Usein tekoaltaiden rakentaminen aiheuttaa myös ihmisasutuksen pakkosiirtoja. Tekoaltaan alle jäävien alueiden maaperässä olevat haitalliset aineet, muun muassa raskasmetallit, liukenevat usein veteen ja kertyvät lopulta kaloihin ja muuhun eliöstöön.

Kalakantoihin vesivoimalaitoksilla voi olla raskasmetallikertymien lisäksi myös muita haitallisia vaikutuksia. Vaelluskalojen nousu kutujokiin voi estyä tai vaikeutua padotuissa vesistöissä. Hyvin toteutetuilla kalaportailla ongelmia voidaan kuitenkin vähentää. Myös säännöstelyn aiheuttamat vedenkorkeuden vaihtelut voivat vaikuttaa kalojen kudun ja poikasten selviytymiseen.

Tekoaltaan alle jääviltä alueilta voi ilmakehään vuotaa myös hiilidioksidia ja metaania erityisesti jos veden peittämiltä alueilta ei korjata puita pois. Tällaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat isompi ongelma lämpimillä trooppisilla alueilla kuin viileämmillä pohjoisilla vyöhykkeillä. Itse vesivoiman tuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä ei synny, joten energiantuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää mikäli fossiilisia polttoaineita korvataan vesivoimalla.