Hankintakohteen määrittely

Huolellisen tarveharkinnan ja markkinakartoituksen perusteella määritellään hankintakohde toiminnallisesti ja teknisesti. Hankintalaki ei rajoita tarjouksen kohteen määrittelyä. Kohdetta ei saa kuitenkaan määritellä syrjivästi niin, että se sopisi vain tietylle toimittajalle.

Elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia voi ottaa huomioon hankintakohteen määrittelyssä joko toivottuna ominaisuutena (esimerkiksi puurakennus, biokaasuauto, uusiopaperi, uusiutuva sähkö) tai tiettyä tavoitetasoa kuvaavana toiminnallisena määrittelynä.

Toiminnallisia määrittelykriteereitä ovat esimerkiksi:

• sisäilmaolosuhteet;
• korjattavuus;
• muuntojoustavuus;
• kierrätettävyys;
• päästöttömyys;
• energiatehokkuus; ja
  
• jätteen minimointi määrällisesti tai sanallisesti muotoiltuna (kWh, CO₂, määrä/vuosi).

Tehokas tapa viestiä hankintayksikön kestävän kehityksen tavoitteista on mainita ympäristöasiat jo tarjouspyynnön otsikossa.

Mistä aloittaa?

Aloittelijan on hyvä aloittaa soveltamalla olemassa olevia, hyväksi havaittuja ympäristömyötäisen hankinnan kriteerejä tai sellaisia kriteerejä, jotka havaittiin toimivaksi markkinaselvityksessä (toisin sanoen vaatimuksia, joihin tarjoajat pystyvät helposti vastaamaan). Tätä varten on hyvä tutustua kyseistä tuotetta tai palvelua koskeviin standardeihin tai ympäristömerkkien kriteereihin.

Ympäristöä säästävää valmistusprosessia voi vaatia vain tietyissä tapauksissa, esimerkiksi uusiutuvan energian tai sähkön hankinnassa.