Energiayhteisöön liittyvät säädökset ja verotus

Vuonna 2018 voimaan tulleessa uusiutuvan energian direktiivissä mm. määritellään uusiutuvan energian energiayhteisö. Uusituvan energian yhteisö keskittyy nimensä mukaisesti vain uusiutuvan energian tuotantoon/käyttöön.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavasta kansallisesta lainsäädännöstä, jolla varmistetaan muun muassa osallistumisen avoimuus ja vapaaehtoisuus sekä se, että yhteisöihin sovelletaan syrjimättömiä, oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä ja maksuja. Jäsenvaltiot voivat säätää kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavassa lainsäädännössä myös siitä onko niillä oikeus omistaa, perustaa, ostaa tai vuokrata jakeluverkkoja ja hallinnoida niitä itsenäisesti; tai että kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan suljetuille jakeluverkoille säädettyjä vapautuksia. Mikäli jäsenvaltio sallii jakeluverkkojen omistamisen kansalaisten energiayhteisöille, tulee yhteisöjä koskea kaikki jakeluverkkojakin koskeva lainsäädäntö.

Direktiivissä määrätään myös, että jäsenvaltioiden tulee arvioida energiayhteisöihin liittyviä esteitä sekä luoda puitteet uusiutuvan energian yhteisöjen edistämiselle ja kehittämiselle.

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=EN 

Uusiutuvan energian direktiivistä julkaistiin loppuvuonna 2023 päivitetty versio.

Vuonna 2020 voimaan tullut Euroopan unionin sähkön sisämarkkinadirektiivi (EU 2019/944) edellyttää, että jäsenvaltiot takaavat kansalaisilleen mahdollisuuden perustaa energiayhteisöjä.

Direktiivin tavoitteena on mm. kehittää kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä, sekä yhdennettyjä, kilpailullisia, oikeudenmukaisia ja kuluttajakeskeisiä sähkömarkkinoita sekä sitä myötä kasvattaa kestävän energiantuotannon osuutta energiajärjestelmässä.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on säädeltävä energiayhteisöjä mahdollistavaa sääntelykehitystä siten, että energiayhteisöön osallistuminen ja irtautuminen on vapaaehtoista, sekä ettei osallistuminen energiayhteisöön vaikuta asiakkaiden oikeuksiin. Direktiivin säädökset koskevat myös jakeluverkkoyhtiöiden ja energiayhteisöjen välisten sopimusten kehittämistä.

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32019L0944&from=FI

Asetus korvaa aiemmat valtioneuvoston asetukset (66/2009 ja 1133/2020). Asetuksessa määritetään paikallisen energiayhteisön ja aktiivisten asiakkaiden ryhmän käsitteet, sekä säädetään niiden rekisteröimisestä ja niitä koskevien mittaustietojen käsittelystä taseselvityksessä (taseselvitysjakson sisäinen hyvityslaskenta).

Asetuksessa säädetään myös jakeluverkonhaltijan velvollisuuksista toimittaa paikallista energiayhteisöä ja aktiivisten asiakkaiden ryhmää koskevia tietoja sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle hyvityslaskennan järjestämistä varten.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210767

Energiayhteisön jäsenten tulee kyetä valitsemaan sähkönmyyjänsä itse ja energiayhteisöstä on oltava mahdollista erota sopimusten puitteissa. Tässä laissa mm. määritellään, milloin erillinen sähkölinja eri kiinteistöjen välillä on sallittu.

Lähtökohtaisesti sähköverkkotoimintaa saa harjoittaa Suomessa sijaitsevassa sähköverkossa vain Energiaviraston myöntämällä luvalla (sähköverkkolupa) ja jakeluverkonhaltijalla on yksinoikeus rakentaa jakeluverkkoa vastuualueellaan. Sähkömarkkinalain mukaan jakeluverkon rakentaminen on kuitenkin sallittua, kun kysymyksessä on erillinen linja, jolla liitetään pienimuotoista sähköntuotantoa sähkönkäyttöpaikkaan tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän verkkoon. Ei-luvanvarainen erillinen linja yhdistää tuotantolaitoksen ja yhteisön kiinteistöt, mutta ei yhdistä kulutuskohteita, eikä ole yhteydessä jakeluverkkoon. Erillisen linjan tulee olla pienjännitetasolla ja sen rakentajan tulee vastata sen sähkönlaadusta, sähköturvallisuudesta ja muista luvista. 

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130588

Laissa sekä sen muutoksesta annetussa hallituksen esityksessä (hyväksytty 8.3.2023) kerrotaan millaisilla toimilla, mm. omalla sähköntuotannolla, asunto-osakeyhtiöt voivat parantaa asumisen kestävyyttä. 

Laissa mainitaan, että käytännössä taloyhtiön aurinkopaneelien tuotto ohjataan ensisijaisesti kiinteistösähköksi ja jäljelle jäävä osuus jaetaan osakehuoneistoissa käytettäväksi yhdenvertaisuusperiaatteen ja osakkeiden yhtiön varoihin tuottamien oikeuksien suhteessa. Mahdollinen ylijäämä myydään sähköverkkoon.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091599 https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2022/20220250/

Sähköverovelvollisia ovat pääsääntöisesti verkonhaltijat ja sähköntuottajat.

• Sähköverovelvollisuudesta vapautettuja ovat pientuottajat, joiden voimalaitosten nimellisteho on enintään 100 kVA.
• Nimellistehon ylittäessä 100 kVA, mutta vuosituotannon jäädessä alle 800 000 kWh on rekisteröidyttävä sähkön pientuottajaksi ja annettava koko vuodelta yksi veroilmoitus tuotetusta sähkön määrästä.
• Sähköntuottaja, jonka voimalaitoksen nimellisteho on yli 100 kVA ja vuosituotanto yli 800 000 kWh antaa normaalin veroilmoituksen (verolliset ja verottomat toimitukset) kuukausittain riippumatta siitä, syöttääkö sähköä sähköverkkoon vai ei.

 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/56206/energiaverotus/

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan ylijäämäsähkön myynnistä saatavat tulot ovat veron alaista tuloa. Kuitenkin saatavasta tulosta voidaan vähentää hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Omaa käyttöä varten tapahtuvassa pienimuotoisessa sähkötuotannossa oman käytön ylittävän ylijäämäsähkön myynti on arvoltaan vähäistä ja sähköntuotantolaitteiston hankinnasta johtuvat kustannukset ovat suuret. Käytännössä sähkön myyntiin liittyvät vuotuiset menot ja poistot ovat lähes poikkeuksetta niin suuret, että pienimuotoisesta sähkötuotannosta ei muodostu verotettavaa tuloa. Pienimuotoista sähköntuotantoa ei siten tarvitse pääsääntöisesti ilmoittaa verotuksessa.

Mahdollinen verotettava tulo ilmoitetaan verotuksessa muuna ansiotulona.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään (KHO:2021:20) linjannut, että vähäisestä ja satunnaisesta ylituotannon myynnistä ei synny alv-velvollisuutta.

Kun järjestelmä on mitoitettu tuottamaan sähköä ennen kaikkea energiayhteisön omaan käyttöön, tämä toteutuu hyvin. Aurinkoisten ja vähäisen kulutuksen tuntien aikana syntyvän ylituotannon myynti on oikein mitoitetussa järjestelmässä normaalia.

Mikäli aurinkosähköjärjestelmän kokoa kasvatetaan siten, että järjestelmällä tavoitellaan ylijäämäsähkön myyntiä, tällöin taloyhtiö saattaa joutua hakeutumaan arvonlisäverolliseksi. Hyödyntämällä hyvityslaskentaa, voidaan suurentaa hankittavan järjestelmän kokoa ilman että arvonlisäverolliseksi hakeutumisen kynnys ylittyy verrattuna tilanteisiin, joissa ei hyödynnetä hyvityslaskentaa.

Mikäli asunto-osakeyhtiö on jo valmiiksi hakeutunut arvonlisäverolliseksi esimerkiksi liiketilan vuokrauksesta saatavien tulojen vuoksi, tällöin ylijäämäsähkön myynnillä ei ole merkitystä siihen, pitääkö asunto-osakeyhtiön hakeutua arvonlisäverolliseksi.