Lämmitystarveluku Kuvaa tietyn ajanjakson lämmitystarvetta. Mitä suurempi luku, niin sitä suurempi on lämmitystarve. Luku lasketaan ajanjaksolle summaamalla oletetun sisälämpötilan (+17 °C) ja ulkoilman lämpötilan vuorokausikeskiarvojen erotukset. Laskennassa ei oteta huomioon päiviä, joiden keskilämpötila keväällä on yli +10 °C ja syksyllä yli +12 °C.

Aurinkolämmön käyttöä rajoittaa se, että suurin osa auringon säteilystä saadaan silloin kun tilojen lämmitystarve on hyvin vähäinen ja lämpöä tarvitaan rakennuksissa vähiten. Auringon säteily on huipussaan kevät- ja kesäkuukausina, ja suurin osa vuotuisesta säteilyenergiasta (noin 80 %) saadaan huhti - elokuussa.

Aurinkolämmön käyttöä rajoittaa se, että suurin osa auringon säteilystä saadaan silloin kun tilojen lämmitystarve on hyvin vähäinen ja lämpöä tarvitaan rakennuksissa vähiten. Auringon säteily on huipussaan kevät- ja kesäkuukausina, ja suurin osa vuotuisesta säteilyenergiasta (noin 80 %) saadaan huhti - elokuussa.

Aurinkolämmön käyttöä rajoittaa se, että suurin osa auringon säteilystä saadaan silloin kun tilojen lämmitystarve on hyvin vähäinen ja lämpöä tarvitaan rakennuksissa vähiten. Auringon säteily on huipussaan kevät- ja kesäkuukausina, ja suurin osa vuotuisesta säteilyenergiasta (noin 80 %) saadaan huhti elokuussa.

Tyypillisesti tarvittava kokonaiskapasiteetti ja huonekohtaisesti tarvittava lämmitystarve alenee. Tämä vaatii lämmönjakojärjestelmän perusasetusten uusimista, jotta pienentynyt energiantarve saadaan hyödynnettyä mahdollisimman hyvin.

Auringon lämpöä voidaan myös hyödyntää passiivisesti huomioimalla auringon säteilyn lämmitysvaikutus rakennusten suunnittelussa ja sijoittelussa, jolloin voidaan vähentää tilojen lämmitystarvetta. Tämä voidaan ottaa kunnan toiminnoissa huomioon niin oman rakentamisen suunnittelun ohjauksessa kuin rakennusvalvonnan uudisrakentajille antamassa ohjauksessa.