Ilmanvaihtuvuuden rajoittaminen näkyy suoraan sähkön ja lämmön säästönä. Ilmanvaihtojärjestelmän sähkönkäytön ominaiskulutusta voidaan tarkastella seurantasuureella SFP (Specific Fan Power), kW/(m3/s). Perusilmanvaihdolle ominaiskulutuksen ohjearvo on alle 2 kW/m3/s (RakMk D3 2.6.1.1).

Isommilla työmailla esimerkiksi työnaikaiset sähkö- ja telineasennukset suunnitellaan ja toteutetaan työnjohdon opastuksella. Pientalotyömaalla ei yleensä ole konkreettista pääurakoitsijaa, ja näin päätoteuttajan rooli saattaa olla epäselvä.

Lämpömaton käyttökohteita ovat maansulatus, hiekka- ja sorakasojen sulatus, viemäriputkien sulatus sekä sähkö- että tietoliikennejohtojen lämpimänä pito. Lämpömatossa kulkee lämpökaapeli, jonka yläpuolella on heijastavaa materiaalia oleva pinta sekä solumuovieriste. Maton ulkopinta on tehty PVC päällysteisestä nailonista.

Seuraavaksi eniten kulutettiin puuta (15 TWh) ja sähköä (13 TWh). Näiden kolmen suurimman energialähteen osuus oli 83 % asuinrakennusten lämmitysenergian kulutuksesta. Kulutuksessa on huomioitu päälämmitysjärjestelmän energiankulutus ja sitä täydentävien muiden lämmitysmuotojen energiankulutus, mukaan lukien käyttöveden lämmitys ja saunat.