Lisäksi vesikiertoisissa järjestelmissä on mahdollista käyttää eri energialähteitä rinnakkain, esimerkiksi puuta ja sähköä tai öljyä ja aurinkoenergiaa. Vesikiertoinen patterilämmitys Patterilämmitys on perinteinen tapa toteuttaa vesikiertoinen lämmönjako. Yleisin järjestelmä on niin sanottu kaksiputkijärjestelmä, jossa meno- ja paluuvedellä on omat putkistonsa.

Kotimaisilla ja muualta maailmalta ostettavalla Venäjältä tuontia korvaavalla energialla saadaan lämpöä, sähköä ja liikennepolttoaineita, mutta kallis energia tulee nostamaan asumisen ja liikkumisen kustannuksia.

Päiväsähköä kWh/v Yösähköä kWh/v (Yösähkön osuus erikseen, jos kohteessa on yösähköliittymä) Asukasluku Energiatiedot ovat vuodelta Kohteen nykyinen lämmönjakojärjestelmä:  Lattialämmitys  Patterilämmitysverkko Menoveden maksimilämpötila °C Menoveden maksimilämpötila °C Paluuveden maksimilämpötila °C Kohteen nykyinen lämmöntuottojärjestelmä Lämmityskattilan teho ja tyyppi (pelkkä sähkö

Sähkölämmitysjärjestelmissä sähkö muutetaan lämpöenergiaksi lämmityslaitteen sähkövastuksissa. Lämmön varastointi Lämpöä varastoidaan joko kustannussyiden takia tai sen vuoksi, että lämmöntuoton teho ja tarvittava teho vaihtelevat. Lämpöä varastoidaan useimmiten lämpimään veteen lämmitysvaraajassa tai talon rakenteisiin, yleensä betonilaattaan.

Artikkelit 2020 3.12.2020 Energiamurrokseen vauhtia informaatio-ohjauksella Energiansäästöön kannustava neuvonta ja kulutustieto auttavat kotitalouksia vähentämään sähkönkulutustaan etenkin talvikuukausina, jolloin sähköä kuluu eniten. Informaatio-ohjauksen vaikutuksia selvitettiin kolmivuotisessa kokeiluhankkeessa, jonka tulokset julkaistiin marraskuun alussa.

Saavutettu sähkön säästö selviää muutostyötä ennen ja jälkeen tehtyjen mittausten perusteella. Vertaa kulutusta vanhassa ja uudessa tilanteessa Nykyisten järjestelmien käytön ja ohjauksen tunteminen on edellytyksenä oikeille investointipäätöksille ja muutostöille.

Uusiutuva energia Valtio, kunnat ja kuntayhtymät tuottavat ja hankkivat vuosittain mittavia määriä sähkö- ja lämpöenergiaa. Sähkömarkkinoiden avauduttua kuntien asema paikallisena energiantuottajana on muuttunut. Nykyisin kunnat voivat toimia energiantuottajina, hankkijoina tai molempina.

Energiatehokkuuden osa-alueita ovat: • kiinteistöjen energiankäyttö (lämpö, sähkö, vesi) • laitesähkö • liikkuminen (työasia-, virka- ja työmatkat) • muu energiankäyttö (esim. koneet) Suunnitelman eri vaiheissa jokainen organisaatio joutuu miettimään, miten toteuttaa toimenpiteitä energiatehokkuutensa parantamiseksi.

Vähintään1 XX % tarjottavissa kuljetuksissa käytettävästä energiasta on uusiutuvaa energiaa, liikennebiokaasua tai sähköä.

Pumput kuluttavat noin 10 % maailman sähkön kulutuksesta, joten säästöpotentiaali energiatehokkaalla pumppauksella on valtava. Parantamalla pumppausta voitaisiin säästää arviolta jopa 4 % koko maailman sähkön kulutuksesta kustannustehokkaasti, sillä keskimääräinen pumppausjärjestelmän uusimisen takaisinmaksuaika on vain 1–5 vuotta.