Ilmanvaihtuvuuden rajoittaminen näkyy suoraan sähkön ja lämmön säästönä. Ilmanvaihtojärjestelmän sähkönkäytön ominaiskulutusta voidaan tarkastella seurantasuureella SFP (Specific Fan Power), kW/(m3/s). Perusilmanvaihdolle ominaiskulutuksen ohjearvo on alle 2 kW/m3/s (RakMk D3 2.6.1.1).

Laskelmissa on käytetty kustannuslajikkeiden hintatietoina biopolttoaineelle 20 €/MWh, kivihiilelle ja turpeelle 15 €/MWh, sähkölle 80 €/MWh sekä päästöoikeudelle 12 €/t hintatasoa. Päästöoikeuden todellinen vallitseva hintataso on alhaisempi, mutta laskelmissa on oletettu siinä olevan hintapaineita.

Parempi  pumppu  olisi  säästänyt  sähkössä  n.  900 €  vuodessa  ja  sen  käyttöaikana säästöä olisi kertynyt n. 9 000 €. 

Sähköllä saattolämmitystä voidaan myös tuottaa kohteisiin, joiden haluttu lämpötila on jopa 600 °C. On huomattava, että korkeissa lämpötiloissa kustannukset nousevat myös merkittäviksi. Sähkösaaton etuna on sähkösaaton suhteellisen alhainen hinta, verrattuna toisiin saattolämmitysmuotoihin. Toinen vaikuttava asia on sähkösaaton tuotevalikoiman kasvaminen.

Seuraavaksi eniten kulutettiin puuta (15 TWh) ja sähköä (13 TWh). Näiden kolmen suurimman energialähteen osuus oli 83 % asuinrakennusten lämmitysenergian kulutuksesta. Kulutuksessa on huomioitu päälämmitysjärjestelmän energiankulutus ja sitä täydentävien muiden lämmitysmuotojen energiankulutus, mukaan lukien käyttöveden lämmitys ja saunat.