Kohteessa käytettiin ennen maalämpöön siirtymistä sähkön rinnalla puuta 4–5 m³ vuodessa. Puu kannattaisi ottaa käyttöön myös maalämmön rinnalla ainakin kylmimpään talviaikaan lämmityshuippujen leikkaamiseksi.

Maalämpö sopii erinomaisesti matalalämpöisen lämmönjakojärjestelmän yhteyteen. Paras on vesikiertoinen lattialämmitys, jossa kiertävän veden ei tarvitse olla niin lämmintä kuin patteriverkostossa tai ilmakonvektoreja käyttäen. Myös ilmakiertoinen lattialämmitys tai ilmalämmityskanavisto voidaan kytkeä maalämpöön erillisen lämmönvaihtimen kautta.

Sähkön rinnalla käytettiin yleisimmin biopolttoaineita (yhdistelmän osuus 21 %) ja maalämpöä (yhdistelmän osuus 4 %). Ainoastaan maalämpöä käyttävien talouksien osuus oli 12 %. Vuonna 2011 miltei joka toisessa ruotsalaisessa pientalossa oli lämpöpumppu, jos tarkasteluun otetaan mukaan kaikki lämpöpumput.

Tämä suuri vaihteluväli riippuu pääasiassa rakennuksen lämmitysratkaisusta (suora sähkö, maalämpö tai kaukolämpö) ja ratkaisun energiatuotannon päästöistä.

Tehdyn selvityksen perusteella Pitkämäen lämpöhuollon tulisi perustua joko maalämpöön tai kaukolämpöön. Näitä vaihtoehtoja tukevat oletetut vuoden 2012 energiamääräykset sekä energiatehokkuusdirektiivin käyttöönotto ensi vuosikymmenen alussa.