energiankäytöltään) energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi vuoteen 2050 mennessä, helpottaen olemassa olevien rakennusten kustannustehokasta korjaamista lähes nollaenergiarakennuksiksi • Sisällölle paljon vaatimuksia, mm: • Tiekartta, jossa toimet ja välitavoitteet vuodelle 2030, 2040 ja 2050 sekä kansallisesti määritettävät edistymisindikaattorit liittyen EU-tason tavoitteisiin vähentää kasvihuonekaasuja

Tässä selvityksessä keskitytään vain kasvihuonekaasujen tarkasteluun, joilla on potentiaalista vaikutusta ilmaston lämpenemiseen (GWP). Tärkeämmät rakennusalalla energian käytöstä ja tuotteiden valmistuksesta syntyvät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O).

Kasvihuoneilmiö johtuu kasvihuonekaasuista, joita ovat lähinnä hiilidioksidi (CO2) ja vesihöyry. Vesihöyryä ei lasketa ihmisen toiminnasta aiheutuvaksi kasvihuonekaasuksi. Kasvihuonekaasuihin kuuluvat myös metaani (CH4) ja ilokaasu (N2O). Metaani muutetaan vastaamaan hiilidioksia kertoimella 21 ja ilokaasu kertoimella 310.

Lähteet ja lisätietoja Direktiivit, lait ja asetukset: Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (2010/31/EU) • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta • Laki rakennuksen ilmastointijärjestelmien kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta (489/2007), kumottu lailla (52/2013) • Ympäristöministeriön

Aalto-yliopiston professori Seppo Junnila ja tutkija Jukka Heinonen osoittivat, että aluerakenteen tiiveys ei ole tehokas indikaattori aluerakenteen ja kasvihuonekaasujen yhteyksien arvioimisessa. Päinvastoin: asumisen energiankulutuksesta aiheutuvat kokonaispäästöt kasvavat tutkijoiden mukaan kaupunkimaisemmilla alueilla.