Törmäsin tänä keväänä sattumalta 1950-luvun keittokirjaan "Maija keittää koulussa", enkä voinut olla ihastelematta ohjeita, joissa reseptien ainekset käytettiin kokonaan. Mehun keiton jälkeen marjoista keitettiin jälkimehu, kaljan maltaista jälkikalja. Tai miltä kuulostaisi seuraava vinkki kalan perkausjätteiden käytöstä: ”Suomut ja nahka puhdistetaan, kuivataan ja käytetään kahvin selvikkeeksi." Siinä missä tänä päivänä tähteet lentävät roskiin, tuntui kirjan jokainen sivu huokuvan arvostusta raaka-aineita kohtaan.

Jäin miettimään, olisiko ruoan ja raaka-aineiden arvostus vielä tänä päivänä mahdollista saada yhtä korkealle tasolle kuin se kirjan kirjoittamisen aikaan oli. Nähtäväksi jää, tulevatko ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset viljelyolosuhteisiin, väestön kasvu ja geopoliittiset konfliktit lisäämään tulevaisuudessa ruoan arvostusta. Ehkäpä, mutta tätä ei parane jäädä odottelemaan ja siksi kestävät ruokajärjestelmät sekä resurssiviisaus ovat onneksi monen poliittisen keskustelun keskiössä.

Ruokahävikin vähentäminen on yksi tapa lisätä resurssiviisautta, mutta kyseessä ei olekaan mikään yksinkertainen ongelma. Ruoan arvostuksen puute on ehkä yksi juurisyy siihen, miksi ruokaa päätyy tänä päivänä roskiin, mutta syitä on muitakin. Hävikkiä syntyy kaikissa ruokaketjun vaiheissa: tuotannossa, jakelussa, kuljetuksessa, kaupoissa ja kotitalouksissa. Syyt liittyvät esimerkiksi liikatuotantoon, jakelulogistiikkaan, kaupan käytäntöihin, ruokakulttuuriin ja kuluttajien käyttäytymiseen.

Yksittäinen toimija ei pysty ratkaisemaan ruokahävikkiä, koska se on kiinni koko ruokajärjestelmän toiminnassa. Ruokahävikin vähentäminen ei ole pelkkä tekninen kysymys – se on asenteisiin, arvoihin ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyvä haaste. Kun ongelma on näin monisyinen ja laaja, puhutaan systeemisestä ongelmasta.

Yhteiskehittäminen systeemisten ongelmien ratkaisijana

Sitran mukaan systeeminen ongelma on monimutkainen haaste, jossa useat toisiinsa kytkeytyneet tekijät vaikuttavat kokonaisuuteen, ja jonka ratkaiseminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Olen miltei koko työhistoriani paininut systeemisten ja viheliäisten ongelmien kanssa tuntematta tätä määritelmää (nyt sen toki tunnen, kiitos palvelumuotoilun).

Olen myös kokemuksen kautta oppinut, että yhdessä tekeminen ja eri toimijoiden tuominen samaan pöytään on erityisen tehokas ja nopea tapa edistää hankalien ongelmien ratkaisua. Yhteiskehittäminen on keskeinen osa palvelumuotoilua, ja se mahdollistaa monialaisen ongelmanratkaisun. Juuri palvelumuotoilun ihmislähtöinen ja yhteistyötä korostava lähestymistapa tekee siitä erinomaisen välineen systeemisten ongelmien käsittelyyn.

Sen sijaan, että yksi taho yrittäisi ratkaista monimutkaista ongelmaa yksin, yhteiskehittämisessä hyödynnetään monipuolista osaamista ja erilaisia näkökulmia. Yhteistyö ei tarkoita vain keskustelua ja ideoiden vaihtoa, vaan konkreettista ongelman purkamista pienempiin osiin ja näiden osien ratkomista yhdessä. Kun ratkaisut syntyvät useiden tahojen yhteistyönä, niistä tulee myös aidosti käytännönläheisiä ja vaikuttavia.

Innovaatiohaasteet ovat loistava esimerkki yhteiskehittämisen hyödyntämisestä, sillä ne tuovat yhteen asiantuntijoita, yrityksiä, loppukäyttäjiä ja muita sidosryhmiä pohtimaan ratkaisuja yhdessä. Haasteiden avulla saamme eri toimijat sitoutumaan samaan tavoitteeseen ja löytämään konkreettisia ratkaisuja, joita voidaan ottaa käyttöön heti. Systeemisiä ongelmia maailmassa riittää, ja niiden ratkaisemiseksi työskentelemme tänä keväänä jopa kolmen innovaatiohaasteen voimin – Kuluttajaliiton Hävikkihypyn innovaatiohaasteessa etsimme keinoja kuluttajien ruokahävikin vähentämiseen, KIRA-luontohaasteessa etsimme luonnon monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja rakennettuun ympäristöön, ja KIRA-korjausrakentamisen haasteessa etsimme kestäviä ratkaisuja korjausrakentamiseen.

Yhteiskehittämisessä on jotakin samaa kuin vanhoissa keittokirjoissa: kekseliäisyyttä, arvostusta ja halua löytää ratkaisuja resurssien haaskaamisen sijaan. Kun lähestymme systeemisiä ongelmia samalla periaatteella – arvostaen, kokeillen ja yhdessä ratkaisuja etsien – voimme todella saada aikaan muutosta.

Kirjoittaja:
Jenni Uusitalo työskentelee yhteiskehittämisen asiantuntijana Motivassa. Häntä motivoi mahdollisuus löytää kestäviä ratkaisuja monimutkaisiin haasteisiin yhteistyön keinoin.

Lisätietoa Hävikkihypyn innovaatiohaasteesta:
Hävikkihyppy innovaatiohaaste

Lisätietoa KIRA-luontohaasteesta:
KIRA-innovaatiohaaste