Sähkön pientuotanto

Pienmuotoiseen sähköntuotantoon Suomessa liittyy pelisääntöjä ja velvoitteita, jotka on hyvä tuntea, jos harkitsee omaa sähköntuotantoa esimerkiksi kotitaloudessa, taloyhtiössä tai yrityksessä.

Oheisilla Kuluttaja-sivuilla keskitytään enintään 50 kilovolttiampeerin (kVA) ja Yritys-sivuilla enintään 2 megavolttiampeerin (MVA) suuruisiin voimalaitoksiin. Volttiampeeri (VA) on näennäistehon yksikkö, joka käytännössä usein vastaa wattia (W).

Sivuilla käydään läpi keskeistä pientuotantoa koskevaa lainsäädäntöä, lupia, veroja ja tukia sekä sähköverkkoon liittymiseen ja sähkön myyntiin liittyviä kysymyksiä. Sivujen sisältö perustuu osin Motivan vuonna 2012 julkaistuun oppaaseen ”Opas sähkön pientuottajalle”, jonka tietoja on tähän päivitetty.

Mitä on sähkön pientuotanto?

Pientuotannolle on useita eri määritelmiä. Ne pohjautuvat usein voimalan nimellis- tai maksimitehoon. Pienimuotoisen sähköntuotannon teho on tyypillisesti muutamia kymmeniä tai satoja kilowatteja tai korkeintaan muutamia megawatteja. Sähkömarkkinalain pienimuotoisen sähköntuotannon määritelmässä pientuotanto on alle 2 MVA. Tätä kokoluokkaa suurempien voimalaitosten sähkömarkkinoita, sähköverkkoa ja sähköveroa koskevat pitkälti samat säännöt kuin teollisen mittakaavan sähköntuotantoa.

Mikrotuotannolla tarkoitetaan pienjänniteverkkoon kulutuskohteen yhteyteen kytkettyä sähköntuotantolaitosta, jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa sähköä kulutuskohteeseen ja voi olla myös yhdistettynä sähkönjakeluverkkoon. Mikrotuotantolaitteiston tehorajana pidetään yleisesti 50 kVA:a.

Yleisimmin sähköä tuotetaan pienimuotoisesti aurinkoenergialla ja tuulivoimalla, mutta myös pienvesivoimalla, pien-CHP:llä ja biokaasulla.

Lisää aiheesta:
Sähkön pientuotannon kilpailukyvyn ja kokonaistaloudellisten hyötyjen analyysi – Loppuraportti (pdf) (1.6 MB) (Gaia Consulting Oy, 3.10.2014, TEM:n ja Tekesin tilaama selvitys)


Sivua päivitetty viimeksi 12.10.2016

Tulosta sivu