Työsuhdeauton valinta

Työsuhdeautomallin valinnan pitäisi perustua pitkälti käyttötarpeeseen kuten oman autonkin hankinnassa. Lisäksi valintaa ohjaavat ajoneuvon verotusarvo ja organisaation mahdollisesti asettamat työsuhdeautojen hiilidioksidipäästörajat.

Työsuhdeauton valinnalla on suuri merkitys Suomen tieliikenteen päästöihin, sillä Suomessa autojen käyttöikä on pitkä ja autokannan uudistuminen siksi hidasta.Varustelun määrittelyssä kannattaa pohtia samoja asioita kuin oman auton hankinnassa.

Vähäpäästöisyys kannattaa myös yritykselle

Auton valinta vaikuttaa suoraan autojen päästöihin ja kustannuksiin. Pienikulutuksinen auto on käytettynä halutumpi, joten sen jäännösarvo voidaan määritellä suuremmaksi kuin paljon kuluttavan auton jäännösarvo. Näin pienikulutuksinen auto tuo säästöä kuukausihinnassa (pääoma, vakuutukset, verot) ja käyttökuluissa.

Vähän kuluttava auto viestii lisäksi konkreettisesti yrityksen ympäristötietoisuudesta. Päästörajan asettaminen työsuhdeautoille on tehokas keino vähentää sekä CO₂-päästöjä että varsinkin täydestä autoedusta aiheutuvia kustannuksia.

Hiilidioksidipäästörajojen ulottaminen koskemaan myös käyttöetuautoja on perusteltua, vaikka yritys ei itse maksa käyttöetuautojen polttoaineita. Useimmiten suuri osa käyttöetuautojen hiilidioksidipäästöistä syntyy työajosta, joka taas on osa yrityksen toimintaa.

Esimerkkejä käyttökelpoisista tai jo käytössä olevista CO₂-rajoista:

• pelkkä yläraja, esimerkiksi 150 g/km (päästöluokka D) tai 175 g/km (päästöluokka E)
  
  
• yläraja auton kokoluokan mukaan (esimerkiksi pieni auto 95 g/km, tila-auto 150 g/km, jne.)
  
  
• yläraja 180 g/km, mutta lisäksi palkitaan pienikulutuksisen auton valinta
  
  • 145-180 g/km: ei palkanlisää
  • 120-144 g/km: palkanlisä 42 €/kk
  • alle 120 g/km: palkanlisä 92 €/kk
    
    
• CO₂-päästö pienempi kuin EU:n tavoite vastaavanpainoiselle autolle (molemmat tiedot ovat saatavilla henkilöauton energiamerkinnästä [EkoTrafi-verkkopalvelu])

Autonhankinnan sijasta kannattaa harkita myös työsuhdejoukkoliikennelippua tai työsuhdepolkupyörää, jos työn luonne ja oma liikkumistarve eivät juuri edellytä auton käyttöä.